Fear nothing, risk everything

Eli: Ole peloton, panosta kaikkesi. Tämä englanninkielinen viisaus on siitäkin viisas, että sen kieliasu on positiivinen. Sen voisi helposti vahingossa kääntää Älä- alkuiseksi, mutta sitä en erehtynyt tekemään. Omiin "hulluihin" unelmiin uskominen on monelle kuin punainen vaate. Eniten pelätään epäonnistumista. Minulta on ulkomaille muuttohaaveitani koskien kysytty: "Mitä sitten jos et/te onnistukaan?" "Jos joudut/te palaamaan häntä koipien välissä entiseen?" Mitä sitten? Ole/n/mme ainakin huikaisevan kokemuksen rikkaampia. Säälien katsomme niitä, jotka ovat senkin ajan käyttäneet saman tahkon kiertämiseen ja ovat siinä samalla hangatulla urallaan vielä kun me palaamme/jos palaamme epäonniselta retkeltämme takaisin. Jos kysyt siltä pelokkaalta tahkon kiertäjältä, että mitäpä tänne kuuluu, se varmasti sanoo: "Sitä samaa kuin ennenkin." Mutta minullapa tuhlaajatytöllä onkin monta tarinaa kerrottavana.

Olen kuullut monta syytä olla matkustamatta. Yleisimpiä ovat: Lapset, niiden kanssahan ei voi matkustaa. Ne eivät varmaankaan mahdu lentokoneen ovesta sisään? Ruoka, sitähän ei voi syödä jos se maistuu muulle kuin kotoisalle maksalaatikolle tai hernekeitolle. Kielimuuri, eihän ne siellä mitään ymmärrä, eivät edes selvää suomenkieltä. Ja suomalaisellehan on tunnetusti vaikeaa ilmaista itseään ilmein ja elein, paitsi kahden promillen humalassa. Raha, Suomi on hyvinvointivaltio, mutta priorisointi siinä kohdin ostetaanko isompi peltilehmä tai plasmatelkku vai lähdetäänkö joskus ulkomaille, on toki vaikeaa. Taudit, niitä toki voi ulkomailta saada, mutta löytyy monta mukavaa tautia myös kotimaisilta festareilta makkaramyyjien kojusta, soputeltan uumenista sekä siitä bajamajan liepeiltä Suomestakin. Epämukavuus, ikävä kyllä, sitä pitää tietty määrä aina matkustaessa kärsiä, mutta vastapainoksi saa mitä mielenkiintoisimipia kokemuksia ja tuttavuuksia maailmalta. Mikään ei voita sitä kollektiivista kokemusta kun tajuaa, että koko maailma on kotisi siinä kuin oma Suomesikin.


Kommentit