Yksittäinen tekijä-aikamme antisankari

Kun jotain sellaista tapahtuu, pidämme sitä käsittämättömänä. Suoranaisena pahuutena. Joku päättää päivänsä ja ottaa mukaan mahdollisimman monta sivullista, viatonta ja syytöntä. Pitää olla hullu ymmärtääkseen mielenvikaista, vai pitääkö?
Olen sanonut ennenkin ja sanon vastakin:Yksilö on yhteiskuntansa tuotos. Yksilön tai yksittäisen tekijän teot kohdistuvat ympäröivään yhteiskuntaan. Niiden syyt ovat meille usein käsittämättömiä ja seuraukset kauhistuttavia, tyrmistyttäviä ja ahdistavia. Kuka tahansa, missä tahansa voi olla uhri.

Jos tyypillistä antisankaria aletaan tutkia pintaa syvemmältä löytyy taustalta lähes poikkeuksetta sama kaava: Kiusattu, syrjäytynyt, "mielenterveysongelmainen", masentunut, kenties lääkitty, itsetuhoinen, suuruusharhainen, nettiriippuvainen, ihmisvihaaja, yksinäinen kostaja. 
Erillisyysharha, radikalisoituminen ja näköalattomuus tuottavat outoja ratkaisuja.

Yhteiskunta, joka suosii kauniita, rohkeita ja pärjääviä tulee siinä sivussa tiputtaneeksi lattialuukusta  ne, jotka kokevat olevansa jotain muuta. Jos raha, maine ja valta eivät kiinnosta tai ole saavutettavissa, voi niitä kohtaan syntyä viha-rakkaussuhde. Vääristynyt kuva vallasta, maineesta ja menestyksestä tuottaa rumaa jälkeä. Yhteiskunta, joka potkii päähän erilaisia, luovia, "rumia" ja heikkoja saa maksaa kalliisti niiden kostonhimosta. Kosto on luvallista, oikeutettua ja sankarillista. Samalla mitalla takaisin.. niinhän meitä opetetaan tv:ssä päivittäin. Vain nössö kääntää toisen posken. Sankari potkii takaisin ja lujaa.

Jos kannattelisimme heikkoja, antaisimme erilaisille ja luoville luvan olla hyviä. Jos suosisimme epäonnistumista yrittämisen muotona ja ajattelisimme tuottavuutta muunakin kuin sen rahallisena arvona. Jos lopettasimme jatkuvan paremmuuden arvioinnin ja kilpailun siitä kuka on paras, kaunein ja kuuluisin. Jos hoitaisimme "mielenterveysongelmia" yhteiskuntaongelmina, ennemmin kuin  yksilön ongelmina. Jos kiinnittäisimme oireiden sijasta huomiota taudin syihin. Me olemme syy kaikkeen. Me kaikki, koska ei täällä ole muita.

Voiko äänestämällä oikeasti vaikuttaa?

Olen jo ajatellut käydä piirtämässä mikkihiiren äänestyslipukkeeseen. En tiedä millä perusteella ihmiset valitsevat ketä äänestävät, mutta tuntuu, että virran mukana mennään ja lujaa. Odotan vain milloin eduskunnassa on ensimmäinen vapaapainija tai BB-talon asukki. Kaikki julkkikset tuntuvat kelpaavan, olipa kyseessä sitten entinen urheilija, laulaja tai radio/tv-kuuluttaja. Onko näillä mitään tekemistä poliittisen päätöksenteon ja yhteisten asioiden hoitamisen kanssa?

Itse ajattelen, että päätöksentekoa pitäisi olla tekemässä ihmiset, jotka tietävät edes jostain valtakunnan asioista jotain. Poliitikkojen pitäisi olla viisaita, koulutettuja, valveutuneita ja asiantuntijoita edes jossain yhteiskuntaa koskevissa tai edes sivuavissa asioissa. Yhden asian miehet ja naiset älkööt vaivautuko. Turha lähteä sotaan tuulimyllyjä vastaan jos tärkein henkilökohtainen projekti on Manttaalan lukion kouluruokailu.

Talouspolitiikka vaatii kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja joskus jopa laatikon ulkopuolelta etsittyjä ratkaisuja. Budjetti ja talousarviot laaditaan olettamusten perusteella, eivätkä ne koskaan osu täysin yhteen todellisuuden kanssa. Kuitenkin ymmärräys talouden yleisistä periaatteista ja lainalaisuuksista voisi luoda jonkinlaista pohjaa tehtävän hoitamiselle. Jatkuva taloudellinen ahdinko kertoo huonosti hoidetusta poliittisesta päätöksenteosta, ellei suoranaisesta kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä ja kantaa vastuuta. Poliittinen vastuunottaminen on nykyisin sitä, että epäonnistumisen jälkeen lyödään hanskat tiskiin ja poistutaan maisemista. Irtisanoutuminen tehtävistä ei ole vastuunkantamista se on pakenemista, jossa paskat jätetään toisten siivottavaksi. 

Tätä "Suomi nousuun"- sönkötystä on kuunneltu jo pitkään. Ei se puhumalla nouse, kyllä siinä tekoja kaivataan. Mitä merkittävää siellä eduskunnassa on viime aikoina saatu aikaan. Onko työttömyys vähentynyt, yksityisyrittäjien asema parantunut tai ovatko köyhät saaneet apua? Tuntuu, että mitään suunnanmuutosta ei ole tapahtunut vuosikymmeniin. Jos päätöksenteko on niin hampaatonta, että syntyy ainoastaan jaarittelua, niin pitäisikö siihen puuttua.

Media pitää huolta, että saamme tietää etukäteen, mitkä puolueet ovat suosikin asemassa. Se ei esittele vaihtoehtoja vaan mainstreamia. Se ratsastaa puoluejohtajilla ja julkkiksilla. Suomessa on monta pienpuoluetta, joilla ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada yhtään ehdokastaan läpi. Valtavirta, media, raha ja julkisuus sanelevat tämän kupletin juonen.

Äänestäjänä olisi hienoa kuulua voittajiin, mutta valitettavasti kyse ei ole voittamisesta tai häviämisestä vaan yhteisen hyvän tavoittelusta. En halua, että edustajani on omahyväinen, lipeväkielinen puhuva pää, jonka lausunnot nousevat otsikoihin. Haluan rohkean muutoksentekijän, jolla on vankkumaton eettinen ajattelukyky. Hän ei ole virheetön kiiltokuvaihminen vaan omituinen vastalatua hiihtävä vanha hippi, jolle on selvää, ettei kukaan tiedä kaikkea, mutta yhdessä voimme yrittää ymmärtää suurimman osan.

Olisiko sittenkin vaan parempi piirtää se mikki, koska tuskin ehdokkaani menee läpi, jos häntä edes on olemassakaan.