Kaunis kesäsää päättyi sateeseen

Pitkän aurinkoisen ja sateettoman jakson jälkeen saamme maistaa Bergenin "normaalia" säätä, eli vaakasuoraa vesisadetta. Olen aloittanut työt hiljakseen kotisairaanhoidossa ja käyn  kielikurssia kansanopistolla. Kielikurssin ensimmäinen osa päättyy parin viikon kuluttua ja sen jälkeen aloitan työt täysipainoisesti. Nyt olen tehnyt vasta perehdytyspäivät ja muutaman ekstravuoron viikonloppuisin. Alku on ollut jälleen samaa, mitä koin Hurumissa viime kesänä. Turhauttavaa eksyilyä, autoilua ympäri kylää, ajanhaaskuuta, myöhästelyä ja tietämättömyyttä. Viimeisin vuoro tosin meni melko hyvin, mutta kauhulla odotan taas uusia osoitteita, joihin en löydä perille.

Kesän jälkeen olen ajatellut hakea töitä jostain vähän lähempää, tai helpomman matkan takaa. Nyt kuljen potkulaudalla (..saa nauraa) ja junalla töihin. Eipä silti, potkulaudat ovat täällä melko yleisiä, myös aikuisten kulkupelinä. Muuten työmatkat menevät melko hyvin, mutta pyhäisin, illalla junia kulkee harvemmin ja joudun pitämää kelloa silmällä, etten myöhästy junasta ja jää asemalle odottelemaan keskiyöksi. Muutoinkin rasittavat illasta aamuun vuorot tuntuvat näin etukäteen ajatelleen ikäviltä, koska matkohin menee runsaasti aikaa ja aamuherätykset iltavuoron jälkeen eivät kuulu lempijuttuihini. Nukahdan melko hitaasti ja heräilen helposti ennen kellon soittoa, joten luulen että näissä tapauksissa yöuni jää liian vähäiseksi. Tästä syystä ja sen vuoksi, että nykyinen työni on lomasijaisuus, laitoin jo yhden työpaikkahakemuksen hoivakotiin ja sain kahden päivän kuluttua haastattelukutsun. Haastattelu on ensi viikolla. Tästä työpaikkasta sain vinkin eräänä kauniina iltana, terassilla kun samaan pöytään istui sairaanhoitaja, jonka kanssa aloimme jutella. Sattumia, sattumia!

Paperiasiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että olemme miehen kanssa molemmat saaneet id-tunnukset ja minä ammattitaidon auktorisoinnin sh-tutkinnolleni. Id-tunnuksien saamiseen piti hankkia työsopimus pidemmälle ajalle ja se onneksi onnistui, kun soitin työnantajalleni. Tämä kiemura hidasti id-tunnusten eli fødselsnummer(oiden) hakuprosessia ikävästi.  Olimme ajatelleet hankkia asukaspysäköintiluvan autollemme, kunhan id:t tulevat, mutta saimmekin tilaisuuden toimittaa auton Suomeen jo ensi kuun alussa. Yritimme haalia kasaan äkkiä tarvitsemamme huonekalut ja kuljettaa ne asunnolle. Tämän  jälkeen emme enää jaksaneet ja halunneet maksaa kallista viikkohintaa auton parkkeeraamisesta asuntomme edessä, vaan ajoimme sen työpaikkani pihalle parkkiin. Toivottavasti se säilyy siellä paikoillaan ja ehjänä, kunnes se saa kyydin Suomeen.

Aurajoki mukana Bergenissä



Tänään olemme saaneet runsaasti sadetta ja tuulta.
Muuten arki kulkee täällä omia ratojaan. Olemme käyneet paljon kaupungilla ja puistoissa, olen nauttinut jäljellä olevasta vapaasta. Olen myös saanut yhden suomalaisen ystävän. Hän on virkavapaalla omasta työstään Suomesta ja töissä täällä hoitajana. Olemme tavanneet muutaman kerran ja käyneet piknikillä ja taidemuseossa. On ollut ihana vaihtaa kokemuksia työskentelystä ja asumisesta täällä Bergenissä. Olen tutustuntut myös kielikurssilla, uusiin ihmisiin. Heidän kanssaan on ollut mukava jutella, juuri niistä asioista, joita maahanmuuttajana täällä Norjassa kohtaa.

Kun lähtee kotimaastaan muualle asumaan, voi huomata, että "kotimaa" saa uudenlaisen sädekehän. Huomasin tämän erityisesti kevätjuhlien aikaan kun näin Suomen uutisissa pätkän lakkiaisista. Kevätjuhlat ovat aina olleet minusta jotenkin haikeita ja nyt niihin liittyi vielä Suomen, herkän kesän glooria, joka sai sydämen läpättämään. Ah  ja voih! Koti-ikävän aika on koittanut.

Muutoinkin kun arki hakkaa vasten naamaa kaikkine paperinpyörityksineen ja kielivaikeuksineen tulee helposti mieleen, että kaikki olisi Suomessa niin paljon helpompaa (tai tutumpaa). Silloin on hyvä muistuttaa itseään siitä, että ei tänne ole helppoa tultu suorittamaankaan, vaan kehittymään ihmisenä, vahvistumaan ja kokemaan "jotain ihan muuta".

Kommentit

  1. Onpa siellä kaunista! Ainakin noin aurinkoisella kelillä kyllä näyttää niin ihanalta. Mutta kyllähän nämä Norjan rannikkoseudun säätilat tosiaan osaa näyttää myös sitä tylsää puoltaan, se tiedetään. Kiva kuitenkin, että olet löytänyt sieltä jo ystävän ja muutenkin asiat alkaa asettua paikalleen. Kjempebra :D!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti