Muutto Norjaan

Olemme siirtyneet tavararöykkiömme kanssa Haugesundiin. Matka sujui hyvin, vaikkakin oli rasittava. Kaiken tavaran saaminen auton sisuksiin vaikutti jossain vaiheessa täysin mahdottomalta tehtävältä. Usean viikon myyntiponnistelujen päätteeksi jouduimme vielä viemään muutaman lastin tavaraa paikalliseen kierrätyskeskukseen, jotta auton ovet saatiin menemään kiinni. Pikkupakumme oli siitä huolimatta niin täynnä, että seinät pullistelivat. Saimmepa vielä lumisateen lähtöpäiväksi ja siitä kivat ajokelit. Onneksi matkaa Turun satamaan ei ollut kuin noin 70 km. Kissa laatikkoon ja avaimet keittiön pöydälle. Suljimme asunnon oven viimeisen kerran ja lähdimme matkaan.





Koko päivän kestäneen pakkauksen jälkeen, lähtöhetkellä ei vapaudentunnetta tullutkaan vaan armoton päänsärky ja huoli tulevasta. Vasta laivassa pystyin rentoutumaan kun kissakin tuntui viihtyvän hytissä ihan hyvin. Nukkumisesta ei tosin tullut mitään. Herkkäunisena heräilin laivan ääniin ja liikkeeseen. Merenkäyntiä ei juuri ollut kuin ihan sydänyönä avomerellä. Aamulla olimme tunnin etuajassa käytävällä pyrkimässä autokannelle kun hyttiemäntä käännytti meidät vielä toviksi lepäämään.

Toisena matkapäivänä olimme suunnitelleet ajavamme Ruotsin halki Norjan rajalle saakka Töcksforsiin, josta olimme etukäteen varanneet majoituksen. Ruotsin läpi ajettiinkin parilla lyhyellä pysähdyksellä, lähinnä pystykahvia ja vessakäyntejä lukuunottamatta. Töcksforssissa olimme perillä ja yhden aikoihin. Onneksi saimme huoneen heti ja pääsimme lepäämään ja kissakin pääsi "vessaan".



Töcksforssissa kävimme syömässä Joe's dinersissa. Kaupunki selkeästi pyörii Norjan rajan yli käytävän vientikaupan varassa. Reilu tuhat asukasta omassa kunnassa tuskin käyttävät sellaista määrää kaupallisia palveluja kuin täältä löytyi.




 Kunnon lepäilyn jälkeen jatkoimme aamulla matkaa Norjan rajalle, jossa hieman jännitti rajan ylitys. Tullitarkastaja kyseli, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Autoa ei onneksi jouduttu purkamaan, koska siitä olisi varmasti tullut melkoinen show. Tarkastaja tutki tiivistä kuormaa taskulampun kanssa ja kiinnitti huomiota ainoastaan sarviin, jotka töröttivät muuttokuormasta. Nekin saimme onneksi pitää. Kissaakin vilkaisi ja passit tarkasti. Helpotuksen huokaus ja matka jatkui. Ajelimme talvikelissä navigaattorin ohjein ja pysähdyimme lähinnä kuskin vaihtoihin, kahville ja vessaan. Kelin suhteen haastavimmat olosuhteet olivat Haukelissa, missä tie oli paikoin jäässä ja lunta ihan reilusti.  Matkantekoa hidasti myös osuudet, joilla nopeusrajoitus oli jopa vain 40 km/h. Hämärän laskeutuessa lumiset jylhät maisemat olivat uskomattoman kauniit.





Lasketellesamme alas vuorilta pysähdyimme ihailemaan maisemia ja kissakin pääsi ulos. Tuuli oli raaka ja otin kylmästä tutisevan kissan takkini suojiin. Illan hämärtyessä pimeydeksi piti alkaa metsästää seuraavaa yöpaikkaa. Onneksi saimmekin varauksen tehtyä soittamalla netissä täydeksi ilmoitettuun kestikievariin. Se sijaitsee noin parin kilometrin päässä Haugesundin keskustasta ja toimi meille hyvänä kiintopisteenä asunnonetsintää silmällä pitäen.







Vihdoin kotiin. Käytyämme katsomassa kolmea asuntoa, valitsimme kellarihuoneiston, joka sijaitsee lähellä kestikievaria. Sovimme vuokraajan kanssa muutosta jo seuraavaksi päiväksi ja pääsimme muuttopuuhiin iltapäivällä.  Kissa oli kahden kestikievarissa vietetyn yön jälkeen lievästi ilmaistuna vastentahtoinen siirtymään kuljetuskoppaansa. Sille alkoi matkanteko jo riittää ja se sähisi ja raapi sängyn alla, vaikka ei yleensä milloinkaan käyttäydy huonosti.

Auton purku kävi tosi nopeasti ehkä 10-15 min. Tavaroiden purku laatikoista kesti pidempään, mutta kaikki oli paikoillaan ennen iltaa. Lämpöä saimme odotella seuraavaan päivään. Kylmänä olleen asuntomme makuuhuone tuntui vielä illallakin jääkaapilta, joten siirsimme patjat ensimmäiseksi yöksi lämpimäämpään paikkaan keittiön lattialle. Nykyisin meillä on jo ihan lämmintä ja kisu viihtyy asunnon ikkunoilla maisemia tarkkaillen.

Kommentit