Pelosta ja epämukavuudesta

Nämähän ovat tuttuja juttuja kaikille, jotka vastaavat elämässä eteen tuleviin haasteisiin. Pelko on usein mittasuhteiltaan suunnaton verrattuna edessä olevaan haasteeseen ja epämukavuus vain pelon ensimmäinen aste.

Vierailin "epämukavuudessa" käydessäni vieraskielisessä rekrytointitilaisuudessa, ihan vain hetken mielijohteesta. Lymyilin takapenkissä ja sain sanottua juuri tarpeellisen verran ruotsiksi sekä täytettyä henkilötietopaperin. Poistuin huojentuneena siitä, että piina oli ohi ja olin ymmärtänyt suurimman osan minulle puhutusta asiasta sekä ruotsiksi, että norjaksi.

Tästä muutama päivä eteenpäin sain puhelun Norjasta, jonka aikana minulle puhuttiin norjaa ja sain vastata ruotsiksi tai norjaksi. Se ei mennyt kovin hyvin, koska sanat tuntuivat takertuvan kurkkuun ja leijailevan pois muistista ihan itsekseen. Mutta jälleen- ymmärsin lähes kaiken. Yhden kerran jouduin pyytämään toistamista - ja tein sen- norjaksi.

Puhelinhaastattelun jälkeen sain sähköpostiini vinon pinon papereita luettavaksi ja palautettavaksi. Joudun vielä toiseen piinaan puhelimessa, mutta sen jälkeen- jos kaikki sujuu kohtuullisesti voin saada keikkatyötarjouksen  Norjasta.

Mitä päässä tapahtuu: Pelkoa, epäuskoa, jännitystä, tekosyitä, kauhua.
Tätähän olen toivonut, miksi nyt niin pelottaa?!

Jännittävintä ovat mielestäni käytännön järjestelyt. Osaanko liikkua siellä, osaanko mennä oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Löydänkö pyydettyihin osoitteisiin, oikeaan bussiin, junaan ja koneeseen. Tietysti myös se ymmärränkö yhtään mitään tai osaanko ilmaista itseäni skandinaavisin kielin, englantia ei saa kuulemma käyttää. Auts!

Papereita pitäisi palautella jo tällä viikolla. Osaa en varmasti saa toimitettua tässä aikataulussa, koska joudun tilailemaan todistuksia eri virastoista. Ajattelin kuitenkin palauttaa ne, jotka saan kokoon ja luvata täydentää pinoa sitten myöhemmin. 

En tiedä, mitä tästä syntyy, mutta vaikka kuinka huonosti siellä pärjäisin niin kokemusta rikkaampana palaisin. Lisäksi: Rekrytointitilaisuudessa tapaamani nainen sanoi minulle, että jos haluaa parantaa ruotsintaitojaan niin kannattaa hakea töihin saaristoon tai ruotsinkieliselle rannikolle. Laitoin heti seuraavanaa päivänä kesätyöhakemuksen Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan. Arpa ..tai kaksi arpaa on heitetty.. ja pelottaa.

Kommentit