maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lapin oikukas kevät


video 
  video

Viikko Äkäslompolossa. Koko reissu tuli vähän niin kuin puun takaa. Säät vaihtelivat auringonpaisteesta lumisateeseen. Lämpimin päivä oli kymmenen asteen huitteilla ja kylmin +1 astetta. Ei pakkasta sentään. Jotenkin satumaisen sattumusten kautta saimme kokea kevät/kesämyrskyn ja lumipeitteen kesäkuussa. Välillä satoi vettä ja tuuli kylmästi. Saimme silti kosolti luontoelämyksiä. Ylläs ja Kukas tuli valloitettua sekä käytyä Pakasaivossa ja Kesänkijärvellä.

Yritimmepä vielä vallata Kuertunturinkin, mutta siitä ei tullut kuin hikinen rämmintä ryteikköön ja takaisin. Jälkikäteen kuulimme, että sinne kulkee selvä reitti vain talvisaikaan. Silloin sinne pääsee lumikengillä ja kelkalla. Kuerlinkat sen sijaan olivat itselleni huippukokemus. Paistoimme makkaraa laavulla, korkealla kalliolla, kosken kohistessa alapuolellamme.

 Oli vaikea löytää sopivaa vaatetusta kun välillä oli kylmä ja välillä kuuma. Vaihtovaatteet reppuun ja reissuun oli paras vaihtoehto. Kuiva paita hikisen tilalle tuntuu melko makealta. Kunnollisten varusteiden ja kenkien merkitys tulee selväksi kun päivän kulkee muovipussi lenkkarissa.












Kilometrejä tuli mittariin 2200. Menomatkalla yövyimme B&B:ssä Torniossa. Paluumatkan ajoimme vuoroissa yhtäkyytiä noin 13 tuntia. Toki muutama lyhyt tauko pidetiin kuskin vaihtojen yhteydessä. Pellossa pysähdyimme syömään poropaniinit.

Reissuun toi oman lisämausteensa räkätautinen kissa, jota piti lopuksi käyttää Kolarissa eläinlääkärillä. Katti oli otettava mukaan koska kissahoitolaan sitä ei voinut nuhan vuoksi viedä. Kissa on jo tottunut matkustaja. Onhan se käynyt ulkomailla asti. Nytkin käytiin kaksi kertaa Ruotsin puolella :). Nipsu-kisu on matkustanut lentokoneella ja junallakin. Alkumatkasta se yleensä naukuu vähän, mutta rauhoittuu sitten katselemaan maisemia tai nukkumaan. Kissa matkusteli paluumatkan pääosin takaikkunalla hattuhyllyllä. Pari, kolme kertaa tarjosin sille mahdollisuuden käyttää hiekkalaatikkoa. Sen verran kissa kuljeskeli etu- ja takapenkkien väliä, että koko auto oli täynnä kissankarvoja sekä räkää, jota se räiski nenästään koko menomatkan. Paluumatkalla oli jo sen suhteen siistimpää kun antibiootit olivat alkaneet jo vaikuttaa.

Pisimmät patikoinnit tehtiin viimeisenä päivänä. Yli 10 km vaihtelevassa maastossa sai minut huomaamaan, että astun toisella jalalla jalkapöydän ulkosyrjälle ja aiheuttaa kipua kantapäähän, pohkeeseen ja lonkkaan. En siis osaa kävellä! Kipu on hyvä opettaja.. myös kävelyssä.






keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ikke sant.

Tämä postaus ei liity mitenkään edelliseen totuuden etsintää käsittelevään postaukseen. Tässä on kysymys norjan kielen kummallisuudesta nimeltä: Ikke sant.

Törmäsin tähän fraasiin kuunnellessani podcastia, jossa puhuttiin ravinnosta ja terveydestä. Haastateltava puhui pitkästi viisaita ja sitten torppasi haastattelijan myötäilevät välispiikit aina sanomalla : "Ikke sant!"

 Meni kaksi (2) päivää ennen kuin tajusin, ettei kysymys ollutkaan aina kieltävästä ilmaisusta vaan myöntävästä tai kysyvästä tilanteen mukaan. "Ei oo totta!", muuttui tilanteen mukaan joko, juuri niin! eiks niin?  tai ihako totta?- ilmaisuiksi. Ikke sant voi olla: 1) Ikke sant./?. 2) Nei ikke sant./? 3) Ja ikke sant./?

Just!
Onneksi sain ruotsin suullisesta kokeesta kiitettävän niin voin sit puhua sitä jos ei tää norski mee jakeluun.

Lekker, ikke sant?