KonMari - eroon turhasta tavarasta

Olet ehkä jo kuullut tästä. Ehkä kuulut jo "hurahtaneisiin". Olet saattanut jo kokea siivouksen elämänmullistavan taian vaikutukset. Vai, oletko tavararöykkiöiden keskellä puristelemassa jokaista omistamaasi esinettä, kysyen itseltäsi: "Tuottaako tämä esine minulle iloa?"



Kyse siis on japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon metodista raivata koti kuntoon ja poistaa sieltä kaikki turha. Turha merkitsee tässä tapauksessa iloa tuottamatonta roinaa, jota säilytämme monista eri syistä. Samalla järjestetään kaikki kaapit, viikataan nätisti kaikki vaatteet ja perustetaan käsilaukkuasema. Jos mennään vielä syvemmälle metodiin niin poistetaan pulloista ja purnukoista mainoslauseita huutavat etiketit ja koristellaan kaapit sisäpuolelta. Tavaroita raivatessa niitä saa kiitellä ja lähettää ne matkalle eteenpäin.





Koska olen viimeaikoina muuttanut useasti ja jo vuosien ajan vähentänyt tietoisesti tavaran määrää tämä projekti vei minulta vain hyvin vähän aikaa. Kirjassaan Marie Kondo veikkailee projektin vievän kuukausia. Minulta meni siihen pari viikkoa. Hidastelin vielä alussa, koska minulla ei ollut heti käytössäni kirjaa, joka on tämän mullistuksen raamattu. SE PITÄÄ LUKEA!

Toisaalta prosessi on vielä käynnissä koska minulla on muovipussillinen askartelutarvikkeita eteisessä. Ne olen ajatellut lahjoittaa johonkin päiväkotiin tai kouluun. Ja lisäksi: voisihan sitä vetäistä vielä toisen kierroksen.

Hauskinta tässä on ollut huomata, että jotain on tapahtunut. Meillä on jatkuvasti siistiä! Toinen hauska juttu on se, että "maritus" leviää koskemaan muutakin elämää kuin vain kotia. Olen "marittanut" blogini. Ja siinä yhteydessä löysin vanhat kirjoitukseni omista unistani, joissa minulla on jatkuvasti liikaa tavaraa. Unissa tavarat olivat usein matkatavaroita, joiden pakkaaminen myöhästytti minut lähdöistä. Matkatavaroissani oli kaikkea, mehumaijoista pyykkitelineisiin. Tavaroita, joita en oikeasti tarvitse tai edes omista.  Tämä siis ajalta ennen KonMaria!


Metodissa on myös sellainen puoli, että kun kasaat kaiken omistasi yhdestä tavaralajista, huomaat, että jotain on tullut hamstrattua. Itseltäni löytyi isot kasat post-it muistilappuja, kyniä, kynttilöitä ja tulitikkuja. Minulla on paljon myös sukkia. Ne onneksi menevät pieneen tilaan. Tavarasta luopuminen ei ole minulle kovin vaikeaa. En ole tavaraan kiintyvää tyyppiä. Toki pidän kauniista esineistä, mutta minun ei tarvitse omistaa niitä. 


Tämän prosessin aikana olen käynyt mieheni kanssa keskusteluja, mm. mitä ottaisit mukaan jos syttyisi tulipalo ja voisit ottaa vain muutaman esineen. Tulimme siihen tulokseen, että eipä olisi kovin montaa esinettä, joita jäisi kaipaamaan. Itselleni tärkeimpiä ovat mummoni maalamat taulut, sitten valokuvat.. eikä paljon muuta. Tästäkin aiheesta olen nähnyt unen, jossa asuntoautomme syttyy tuleen ja siinä kun asumme niin koko omaisuutemme palaa. Unessa tokaisen miehelleni, että päästiinpä roinasta eroon! Kirjoitus tästä unesta löytyy myös täältä blogista ja senkin löysin uudelleen blogia siivotessani.

Prosessin aikana opin myös sen, että lahjoja joista ei pidä, voi huoletta hävittää, syyllisyyttä tuntematta. Lahja on tehnyt tehtävänsä kun se on annettu ja vastaanotettu. On tietysti hyvä jos lahja on joitain tarpeellista ja käyttökelpoista, mutta usein ne ovat juuri niitä turhia, koristeita ja härpäkkeitä. Toisen ihmisen omalla maullaan valitsemia, ei ehkä lahjan saajan tyyliä.

Valokuvien karsimista pelkäsin eniten, mutta täysin turhaan. Minulla on erittäin paljon kuvia entisen ammattini vuoksi. Kuvien karsiminen kävi nopeasti ja oli erittäin vapauttavaa. Pelkästään teknisesti epäonnistuneiden kuvien karsimisella saa väljää kaappeihinsa. Digiaikana olen joutunut huomaamaan, että kuvat katoilevat kyllä ihan itsestäänkin. Kun tietokoneesta kovalevy pamahtaa tai kun pilvipalvelu poistuu käytöstä niin sinne katosivat kuvat bittiavaruuteen. Nekään eivät ole pysyviä, ehkä on hyväkin niin.


Karsitun tavaran hävittäminen, myyminen tai kierrättäminen vaatii myös oman vaivansa. Tästä olen käynyt keskusteluja facebook-ryhmässä muiden "marittajien" kanssa. Kuta kauemmin joudut näkemään vaivaa tavaran hävittämiseen, sitä tarkemmin mietit uuden tavaran hankkimista. Myös ekologisesta näkökulmasta on hyvä tarkastella asioita. Itse pyrin heittämään roskiin mahdollisimman vähän ja kierrättämään tai lahjoittamaan enemmän. Ympäristökuormitus tulee muutoinkin lisääntymään turhan tavaran vuoksi. Miettikääpä kuinka paljon tavaraa tulee suurilta ikäluokilta kun heidän kotejaan tulevina vuosina tyhjennetään. Siinä on kirpputori poikineen täynnä niin, että seinät paukkuvat. Luulen, että myös tämä KonMari saa tavarat liikkeelle. Joku vielä ostaa, mutta miten käy tulevaisuudessa?

 En kuitenkaan aio tuntea syyllisyyttä siitä, että olen hankkiutunut eroon turhasta tavarasta. Tulevaisuudessa mietin paljon tarkemmin mitä ostan. Hankin vain sellaista, mitä tarvitsen ehdottomasti ja mikä tuottaa minulle iloa. Parasta tietysti jos sen löytää käytettynä tai saa lainaan.

Kommentit