Olisiko aika suitsia rohmutaloutta?

Kaikkien muiden kiireideni ohella olen viihdyttänyt itseäni talouspoliittisella pohdinnalla. Ajankohtaisuus kävi ilmi median julkituomien Panama- paperien myötä. Miksi (suur)yrityksillä on synkkä ja salainen puolensa?

Osakeomistamisen myötä yritysten omistujuus on valunut yhä enenevässä määrin kasvottomien ja nimettömien omistajien käsiin. Osakkeenomistajat ovat kiinnostuneita voitoistaan nopealla aikataululla. Heitä ei tunnu kiinnostavan yritysten, saati työtekijöiden hyvinvointi, toiminnan eettisyys tai jatkuvuus. Totta, että monet yritykset tekevät töitä imagon ja brändin kanssa. Nuo "arvot" ovat yleensä päälleliimattuja viher/valkopesuja, joilla ei työtekijöiden arvomaailman tai varsinaisen työn tekemisen kannalta ole mitään todellisuuspohjaa.

Kaikissa yrityksen ratkaisuissa puhuu raha, tai vielä paremmin:Tuotto ja voitto. Suuryritysten maailmaa voisikin kuvata tehotuotantotaloudeksi. Yrityksissä työtekijä on lypsylehmä, omistajat ovat kermanlatkijoita. Lypsylehmä lypsetään loppuun ja sitten se joutaa teuraaksi. Ketään ei kiinnosta mitä jää jäljelle kun voitot on nostettu. Ihmiset; työntekijät ovat harmaata massaa, joiden arvot, elämä tai toimeentulo ei kiinnosta osakkeenomistajaa. Työvoimaa voidaa saneerata, leikata, alistaa, kiristää, siirtää, ulkoistaa, kilpailuttaa ja jopa orjuutta mielivaltaisin keinoin.

Yritys voi käyttää alihankintana kyseenalaista työvoimaa, kuten lapsia. Se voi maksaa surkeaa palkkaa ja tarjota kurjia työoloja kolmansissa maissa. Sen keinot veronkierrossa, resurssienkäytössä ja ympäristöasioissa ovat usein sellaista, etteivät ne kestä päivänvaloa.

Samaan aikaan rohmutalouden kanssa meille jankutetaan, että kaikkien täytyy osallistua yhteisiin talkoisiin. Leikataan vähän lisää lapsilta, koulutuksesta, terveydenhuollosta, eläkkeensaajilta, mutta kukaan ei puutu suuryritysten ulosvaluviin voittoihin ja törkeään veronkiertoon.

No niin, ulina sikseen. Miten voisimme ratkaista tämän hirvittävän epäkohdan?
Liberaalilla marxismilla, ehkä? Yhtiöittämisen ja yksityistämisen sijaan voisimme, anteeksi nyt vaan: Sosialisoida ja demokratisoida. Uskon vahvasti parviälyn voimaan. Miksi emme käytä sitä? Parviäly usein tietää, mikä on eettisesti oikein ja mikä toimii käytännön elämässä. Miksi työtekijät eivät voisi omistaa yrityksiä ja päättää niiden toiminnasta?

Jos työntekijät olisivat omistajia, heillä olisi varmasti halu säilyttää yritys toimintakykyisenä. Samalla yritys olisi kollektiivisesti vastuussa toiminnastaan. Omistajuus olisi läpinäkyvää lähiomistusta ja vaikuttamismahdollisuudet täysin toisenlaiset. Joukossa olisi voimaa ja sen voiman suunta olisi varmasti järkevämpi kuin nykymallissa. Yritys olisi lähellä asiakastaan ja sen eettiset ja moraaliset arvot olisivat samat kuin työtekijöiden arvot, eivätkä päälle liimattua kultausta. Jos vielä voitaisiin taata se, että tuotto yrityksestä käytettäisiin yrityksen ja sen työtekijöiden hyödyksi niin olisiko makeampaa unta? Lypsylehmä olisi päässyt parresta irti. Enpä osaa kuvitella millaisia kilpailukykyloikkia se tekisikään.

Enkä vielä puhunut mitään yritysten käyttämästä vallasta talouspotiikassa..

Kommentit