Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Outoja reaktioita kahvipöydässä

Työpaikallani olen puhunut joillekin ihmisille lähteväni meditaatioretriittiin. Reaktiot ovat melkoisen outoja. Toiset eivät puhu mitään, jotkut hymistelevät ja eräät vaihtavat aihetta. Jopa päälle puhumista olen kokenut. Onko meditaatio kahvikeskustelun aiheena tabu? Eivätkö ihmiset tiedä, mitä se on? Vai eivätkö he oikeasti halua puhua asiasta? Ensimmäisen kerran ottaessani aiheen esille törmäsin vaivautuneeseen hiljaisuuteen. Olin hämmentynyt! Sanoinko jotain sopimatonta tai outoa? Olenko nyt virallisesti hippi tai elämäntapaintiaani? Kyse on kuitenkin vain hiljaisuudessa istumisesta ja huomion kääntämisestä omaan sisimpään, ei mistään mystisistä kulttimenoista.

Puuttuvat sanat

Olen päätynyt seuraavaan johtopäätökseen: Suomen kielestä puuttuu sanoja! Olen katsellut netistä monia englanninkielisiä videoita, joissa puhutaan tunteista ja niihin liittyvistä asioista. Englanniksi sanat ovat emotion ja feeling, jotka molemmat kääntyvät suomeksi sanaksi tunne . Kyse on kuitenkin kahdesta eri asiasta. Jos tarkastellaan asiaa englanninkielisten lauseiden kautta, huomataan ero. "I have a feeling in my gut." "Emotions running wild" kuvaavat sanojen emotion ja feeling eroja. Feelings can't run wild and emotions can't lay down on your gut. Feeling on siis pysyväisempi ja stabiilimpi kuin emotion . Emotion on voimakas, nopea tunne, joka voidaan aistia fyysisenä muutoksena ja joka usein yrittää saada meidät toimimaan jollain tapaa. Feeling on puolestaan hienovaraisempi vähemmän fyysisiä reaktiota aiheuttava ja pitkäkestoinen. En keksi miten nämä käännetään suomeksi ja se pännii.

Sisäinen kommentaattori

Kuva
Tämä kaveri, jota kuuntelemme kaiken valveillaoloaikamme, kenties myös unissamme. Kuinka vaikeaa on saada sitä vaikenemaan edes hetkeksi. Omani on ainakin melkoinen tyhjänpuhuja. Jatkuvasti on jotain asiaa. Kaikkea pitää kommentoida. Kommentaattorini on jonkun sortin naispuolinen Kaj Kunnas. Jos ei muuta sanottavaa ole se huutaa: "Juhuu!!" Ehkä arvaatte, että on kysymys yrityksistä hiljentää mieli. Toivotonta. Viisammat sanovat, että on paras olla yrittämättä, kunhan ei vaan kiinnitä siihen huomiota niin kyllä se siitä hiljenee. Juupa-juu, ei siltä tunnu. Aamuisin sillä tuntuu olevan jokun verran vähemmän sanottavaa kuin iltaisin. Ehkä aikainen aamu on siksi parasta meditointiaikaa. Sisäisen äänen laatuun on hyvä kiinnitää huomiota. Mitä se sinulle sanoo ja etenkin millä sävyllä. Ovatko viestit päivästä toiseen väheksyviä, syyttäviä ja lannistavia. Vai onko päänsisäinen papattaja yltiöoptimistinen ADHD- höpöttäjä, jonka ideat ovat ulkoavaruudesta...kuten omani. Onneksi ym

Asiaa ikäihmisten "koti"hoidosta

Taas olen ohuella jäällä. Pakko kuitenkin kirjoittaa kun niin päätä kiristää. Tässä kirjoituksessa viittaan kotihoidolla oikeastaan laitoshoitoon, mutta sellaistahan ei juuri Suomessa enää ole? (Nimi muuttaa kaiken?) Vanhuksethan asuvat hoivakodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Hoivakoti on siis vanhuksen koti. Eipä uskoisi! Kukapa tahtoisi omassa kotonaan tulla herätetyksi kukonlaulun aikaan ja raahatuksi väkisin suolattomalle kaurapuurolle( tai odottamaan sitä) päiväsalin pöydän ääreen. Halusit tai et, näin käy useimmissa paikoissa. Niin myös pesupäivät, ruokailut, askartelut, ulkoilut, nukkumaanmenot ja jopa sen mitä laittaa päällensä, päättää joku muu. Tv:täkin saa tai pitää katsoa silloin kun se henkilökunnalle sopii.Usein on niin, että vanhukselta ei kysytä yhtään mitään vaan kaikki toiminnot on etukäteen päätetty henkilökunnan toimesta, jotta arki sujuisi. Kenen kotona joku toinen hoitaa kaikki toiminnot niin, että asukas itse voi seistä/ istua tumput suorana jop