Vipassana 3

Vaikka leirillä jokainen työskenteli yksikseen tuli siinä sivussa tarkkailtua myös muiden puuhia. Toiset olivat selvästi enemmän ulkoilma- ja toimintaihmisiä kuin toiset. Pihapiiriin kuului kaksi pientä ulkoilualuetta, eli metsässä kulkevia polkuja, joita käytettiin ahkerasti. Piha oli rajattu rakennusten ja sinisen nailonköyden avulla suljetuksi alueeksi, jonka sisäpuolella piti pysyä. Seisoin usean kerran metsäpolun laidassa paikalla, jossa minua ja ulkomaailmaa erotti vain tuo sininen köysi. Kohdasta näki pitkälle peltojen yli ja kaukaisuudessa siinsivät tuulimyllyt ja maatilat. Muistan miettineeni, että siellä se maailma odotti meitä, meluineen ja kiireineen. Vielä minulla olisi aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Seison paikalla pitkään ja toisinaan en voinut välttyä huvittuneisuudelta kun ajattelin ohikulkevia ihmisiä. Tolvanat seisovat nailonnarun takana ajatuksiinsa takertuneina, vapaaehtoisesti vangittuina.

Asuin kahden hengen huoneessa ja huonekaverini oli aktiivinen ulkoilija. Hän pukeutui lähes joka päivä tuulipukuun ja kulki metsässä. Toiset kävivät lenkkejä myös lyhyillä tauoilla. Säät eivät varsinaisesti ulkoilua suosineet, mutta metsä oli kyllä kaunis joka säällä. Jos aurinko pilkahti esiin olimme kaikki heti nauttimassa sen säteistä. Sade sai metsäpolut mutaisiksi ja sadepuvun housut sotkeentuivat melkein polviin saakka mutaan ja kuraan. Metsässä oli paljon punkkeja, hyttysiä ja valtavan kokoisia etanoita. Pihapiirissä meitä viihdytti kokonainen siilliperhe. En muista kiinnittäneeni mitään huomiota säähän, mutta kurssin lopuksi tajusin joidenkin olleen harmissaan jatkuvasta sateesta.

Ruokailuissa jokainen ruokaili omissa oloissaan, useat meistä katse lautaseen kiinnittyneenä. Itse suoritin jonkun verran ihmisten tarkkailua. Useimmat pysyivät ilmeettöminä kuin ankarasti keskittyneinä. Silloin tällöin näin jonkun hymyilevän itsekseen. Kaikki välttelivät katsekontaktia tai katseiden kohdatessa katsoivat ilmeettöminä ohi. Vaikutelma oli melko outo, melkeinpä tyly, mutta siihen kyllä tottui.

Vipassana eteni vartalon eri osien haravoinnista, koko kehon yli suoritettaviin pyyhkäisyihin. Niitä suoritetaan vuorotellen ja tarkkaillaan samalla "sokeita pisteitä" ja niitä alueita joissa tuntuu voimakkaita tuntemuksia. Kun suurimmat kipuni oli voitettu, aloin analysoida itseäni, suhdetta kehooni, ominaisuuksiani ja vikojani. Meditoidessa sain yleensä keskityttyä varsinaiseen työhön, mutta vapaa-ajalla kävin monimutkaisia ajatuskuvioita ja pohdintoja. Tämä haittasi myös nukahtamista iltaisin.

Toinen ongelma, jonka kohtasin oli nukahtelu aamupäivällä istuntojen aikana. Nukahtelua tapahtui aamupalan ja lounaan välillä. Väsymys oli vastustamaton. Silmät suljettuina on vielä vaikeampaa vastustaa nukahtamista kuin jos olisi silmät auki. Yritin hallita ongelmaa hengityksen avulla. Ihmettelin nukahtelua, koska en ole ollenkaan tyypillinen torkahtelija. En millonkaan nukahtele tahattomasti. En edes maailman tylsimmillä luennoilla tai pitkäveteisen elokuvan aikana. Nyt nukahtelin tuon tuosta, jopa toistakymmentä kertaa tunnissa. Äkisti uneliaisuus katosi ja olin normaali vireä itseni. Tämä ongelma toistui useana päivänä ja oli enemmänkin ärsyttävää kuin haittaavaa.

En muista tarkkaan minä päivänä sain uuden sisäisen äänen. Ääni oli miehen ja puhui englantia. Sitä en ollenkaan ihmetellyt koska olin ajatellut englanniksi jo alusta saakka. Tämä tapahtui ehkä siksi, että kaikki kuultu puhe kurssin aikana oli englanniksi. Koska papatus alkoi äkisti. Esitin kysymyksen: "Who's this?" Ja vastaus tuli saman tien: "My name is Duu-duu, I am a munk. I am here to help you."
Johon minä: " I must be loosing my mind!" ja vastaus: "There is nothing bad loosing one's mind ones and a while. Mind does us lot of harm sometimes." Minä: "I haven't ever thought it that way."

Sen jälkeen sain pitkän luennon eri ruumiinosien tarkoituksesta: Jalat, alaosastaan maadoittavat meidät, varpaat tasapainottavat ja niiden tulee olla liikkuvat ja joustavat. Reidet tarkoittavat joustavuutta ja sitkeyttä. Lantiossa on tasapaino suhteessa askellukseen ja tasapaino feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välillä. Lantio tietysti kantaa myös lapsen. Paitsi minun tapauksessani, ei. Jalat kokonaisuudessaan kuvastavat liikkuvuutta (moving) ja tasapainoa (balance). (Nämä asiat saivat minut pohtimaan kovia kipuja jaloissa ja lantiossa ja ymmärtämään niitä jotenkin paremmin. Olenhan aina liikkeessä, muuttamassa, levoton, rauhaton ja tien päällä.) Selän alaosa kuvastaa kestävyyttä ja kantavuutta ja on se osa joka "katkeaa" jos painoa on liikaa. Selän yläosa kantaa myös henkiset taakat. Hartiat ja niska ottavat vastaan ulkopuolelta tulevat paineet ja vaatimukset.

Ruuansulatuselimistö on koneisto, joka tuottaa energiaa toimintaa varten. Sitä pitää huoltaa ja rasvata. "And don't flush your food down with water because you are not a toilet." Sen yläpuolella on elämän energian keskus. Sydän on pumppu, joka on pumppuhuoneessa. Pumppuhuoneeseen ei saa varastoida murheita, koska sinne tulee helposti ahdasta ja pumpun toiminta menee sekaisin.

Päädyin pohtimaan nielemisvaikeuksia, joita minulla on ollut sillon tällöin ja sain samantien vastauksen. "Why don't you take your ego out of throat. It will be easier to swallow and your speech would be easier to understand." Minä: "O-ouu, thanks a lot!"  Monk Duu-Duu: Think also what means " hard to swallow". It means acceptance. It means tolerance. . And my name is not Duu-Duu, it is DoDo. Like I say; "Do this, do that!"

Papatus jatkuu myös yöllä. Aamulla herään tunteeseeen, että olen istunut luennolla koko yön, en vain muista siitä mitään. Olen kuitenkin uupunut ja pää tuntuu suorastaan kupruilevan. Luulen oikeasti tämän olevan omaa keksintöäni, mutta ihmettelen mistä nuo nopeat, älykkäät vastaukset tulevat.

Kommentit