10 päivää katveessa/10 päivää valossa

Seuraavaksi  on edessä matka Ruotsiin meditaatioleirille, jonka aikana ei saa käyttää mitään elektronisia laitteita, ei kirjoittaa, lukea, kuunnella musiikkia tai tehdä käsitöitä. Ei myöskään saa puhua, lähettää viestejä tai antaa merkkejä, tuijotella ketään tai muutenkaan kommunikoida turhaan kenenkään kanssa. Ohjaajien kanssa saa keskustella kahden kesken jos siihen tuntee tarvetta. Tarkoitus on hiljentyä ja keskittyä omaan itseensä, kuunnella niitä viestejä ja ajatuksia, joita oma keho ja pää tuottavat ja sitten.. antaa niiden mennä, kaikkien tunteiden ja ajatusten.

Luulen, ettei tule olemaan helppoa. Osaan kyllä hiljentyä, mutta ajanvietteeni perustuu lähes yksinomaan kirjoittamisesta, lukemisesta, kuvaamisesta, piirtämisestä, musiikista ja käsitöistä sekä netissä roikkumisesta. Kännykän käyttöni on minimaalista, joten se ei tuota ongelmia, mutta tietokone..UUTISET, FACEBOOK, SÄHKÖPOSTI ja BLOGIT, tulen kaipaamaan niitä kovasti.
Uskon myös, että tulen kaipaamaan yli kaiken rakasta kissaani, joka viettää tämän ajan kissahotellissa. Olen varmasti ollut sokea, kuuro ja tajuton kun olen kirjoittanut hakemukseen: "I have no addictions."

Harvoin tulemme ajatelleeksi, mistä kaikesta olemme riippuvaisia: Työstä, rahasta, perheestä, ystävistä, ruuasta, juomasta, tupakasta, kahvista, liikunnasta, tv:stä, kännykästä, huumeista, lääkkeistä, uskonnosta, politiikasta, vallasta, hyväksynnästä, rakkaudesta...

Koska pidän itseäni melkoisena moottoriturpana tulee myös olemaan vaikeaa pitää suunsa kiinni, ihan vain yleisesti ottaen. Toisaalta se voi olla vapauttavaa tässä jatkuvassa sosiaalisuuden ja pätemisen maailmassa. Ei tarvitse puhua. Ei tarvitse kertoa itsestään, ei selitellä.

Meditaatiosta minulla on vain kalpea aavistus. Yritän silti ottaa juonesta kiinni. Viisaammat sanovat, että on melkeinpä parempi, ettei tiedä mitään, koska aiemmin opittu voi vaikeuttaa harjoituksia.

Istuminen voi myös tuottaa hankaluuksia, koska käteni ja jalkani puutuvat helposti. Myös selän kanssa voi tulla ongelmia, koska kärsin ajoittain iskiasvaivoista ja istuminen ilman tukea ristiselälle voi tehdä olosta melkoista tuskaa.

Kaikesta tästä huolimatta odotan, että saan leiristä irti muutakin kuin tylsyyttä ja epämukavuutta. Jollain lailla odotan, että pystyisin ylittämään fyysisten tuntemusten aiheuttaman hankaluuden ja saavuttaa tilan, jossa voin olla kuuntelematta mielen vikinää. Mind over matter!

Kommentit

  1. Hurjaa...2-3 päivää voisi vielä ajatella, mutta 10 päivää on pitkä aika. Voikohan siellä ns. seota kun alkaa liian paljon sisäiset ajatukset pyöriä ympyrää? Hyvää matkaa ja toivottavasti on hyvä kokemus! Mun teki tiukkaa olla kissoista erossa yksi yö. Höpötin jo paluumatkalla, että ihan hirveän ikävä "tyttöjä!"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti