Voiko äänestämällä oikeasti vaikuttaa?

Olen jo ajatellut käydä piirtämässä mikkihiiren äänestyslipukkeeseen. En tiedä millä perusteella ihmiset valitsevat ketä äänestävät, mutta tuntuu, että virran mukana mennään ja lujaa. Odotan vain milloin eduskunnassa on ensimmäinen vapaapainija tai BB-talon asukki. Kaikki julkkikset tuntuvat kelpaavan, olipa kyseessä sitten entinen urheilija, laulaja tai radio/tv-kuuluttaja. Onko näillä mitään tekemistä poliittisen päätöksenteon ja yhteisten asioiden hoitamisen kanssa?

Itse ajattelen, että päätöksentekoa pitäisi olla tekemässä ihmiset, jotka tietävät edes jostain valtakunnan asioista jotain. Poliitikkojen pitäisi olla viisaita, koulutettuja, valveutuneita ja asiantuntijoita edes jossain yhteiskuntaa koskevissa tai edes sivuavissa asioissa. Yhden asian miehet ja naiset älkööt vaivautuko. Turha lähteä sotaan tuulimyllyjä vastaan jos tärkein henkilökohtainen projekti on Manttaalan lukion kouluruokailu.

Talouspolitiikka vaatii kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja joskus jopa laatikon ulkopuolelta etsittyjä ratkaisuja. Budjetti ja talousarviot laaditaan olettamusten perusteella, eivätkä ne koskaan osu täysin yhteen todellisuuden kanssa. Kuitenkin ymmärräys talouden yleisistä periaatteista ja lainalaisuuksista voisi luoda jonkinlaista pohjaa tehtävän hoitamiselle. Jatkuva taloudellinen ahdinko kertoo huonosti hoidetusta poliittisesta päätöksenteosta, ellei suoranaisesta kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä ja kantaa vastuuta. Poliittinen vastuunottaminen on nykyisin sitä, että epäonnistumisen jälkeen lyödään hanskat tiskiin ja poistutaan maisemista. Irtisanoutuminen tehtävistä ei ole vastuunkantamista se on pakenemista, jossa paskat jätetään toisten siivottavaksi. 

Tätä "Suomi nousuun"- sönkötystä on kuunneltu jo pitkään. Ei se puhumalla nouse, kyllä siinä tekoja kaivataan. Mitä merkittävää siellä eduskunnassa on viime aikoina saatu aikaan. Onko työttömyys vähentynyt, yksityisyrittäjien asema parantunut tai ovatko köyhät saaneet apua? Tuntuu, että mitään suunnanmuutosta ei ole tapahtunut vuosikymmeniin. Jos päätöksenteko on niin hampaatonta, että syntyy ainoastaan jaarittelua, niin pitäisikö siihen puuttua.

Media pitää huolta, että saamme tietää etukäteen, mitkä puolueet ovat suosikin asemassa. Se ei esittele vaihtoehtoja vaan mainstreamia. Se ratsastaa puoluejohtajilla ja julkkiksilla. Suomessa on monta pienpuoluetta, joilla ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada yhtään ehdokastaan läpi. Valtavirta, media, raha ja julkisuus sanelevat tämän kupletin juonen.

Äänestäjänä olisi hienoa kuulua voittajiin, mutta valitettavasti kyse ei ole voittamisesta tai häviämisestä vaan yhteisen hyvän tavoittelusta. En halua, että edustajani on omahyväinen, lipeväkielinen puhuva pää, jonka lausunnot nousevat otsikoihin. Haluan rohkean muutoksentekijän, jolla on vankkumaton eettinen ajattelukyky. Hän ei ole virheetön kiiltokuvaihminen vaan omituinen vastalatua hiihtävä vanha hippi, jolle on selvää, ettei kukaan tiedä kaikkea, mutta yhdessä voimme yrittää ymmärtää suurimman osan.

Olisiko sittenkin vaan parempi piirtää se mikki, koska tuskin ehdokkaani menee läpi, jos häntä edes on olemassakaan.

Kommentit