Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

Yksittäinen tekijä-aikamme antisankari

Kun jotain sellaista tapahtuu, pidämme sitä käsittämättömänä. Suoranaisena pahuutena. Joku päättää päivänsä ja ottaa mukaan mahdollisimman monta sivullista, viatonta ja syytöntä. Pitää olla hullu ymmärtääkseen mielenvikaista, vai pitääkö? Olen sanonut ennenkin ja sanon vastakin:Yksilö on yhteiskuntansa tuotos. Yksilön tai yksittäisen tekijän teot kohdistuvat ympäröivään yhteiskuntaan. Niiden syyt ovat meille usein käsittämättömiä ja seuraukset kauhistuttavia, tyrmistyttäviä ja ahdistavia. Kuka tahansa, missä tahansa voi olla uhri. Jos tyypillistä antisankaria aletaan tutkia pintaa syvemmältä löytyy taustalta lähes poikkeuksetta sama kaava: Kiusattu, syrjäytynyt, "mielenterveysongelmainen", masentunut, kenties lääkitty, itsetuhoinen, suuruusharhainen, nettiriippuvainen, ihmisvihaaja, yksinäinen kostaja.  Erillisyysharha, radikalisoituminen ja näköalattomuus tuottavat outoja ratkaisuja. Yhteiskunta, joka suosii kauniita, rohkeita ja pärjääviä tulee siinä sivussa tiputtane

Voiko äänestämällä oikeasti vaikuttaa?

Olen jo ajatellut käydä piirtämässä mikkihiiren äänestyslipukkeeseen. En tiedä millä perusteella ihmiset valitsevat ketä äänestävät, mutta tuntuu, että virran mukana mennään ja lujaa. Odotan vain milloin eduskunnassa on ensimmäinen vapaapainija tai BB-talon asukki. Kaikki julkkikset tuntuvat kelpaavan, olipa kyseessä sitten entinen urheilija, laulaja tai radio/tv-kuuluttaja. Onko näillä mitään tekemistä poliittisen päätöksenteon ja yhteisten asioiden hoitamisen kanssa? Itse ajattelen, että päätöksentekoa pitäisi olla tekemässä ihmiset, jotka tietävät edes jostain valtakunnan asioista jotain. Poliitikkojen pitäisi olla viisaita, koulutettuja, valveutuneita ja asiantuntijoita edes jossain yhteiskuntaa koskevissa tai edes sivuavissa asioissa. Yhden asian miehet ja naiset älkööt vaivautuko. Turha lähteä sotaan tuulimyllyjä vastaan jos tärkein henkilökohtainen projekti on Manttaalan lukion kouluruokailu. Talouspolitiikka vaatii kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja joskus jopa laatikon ul