lauantai 29. marraskuuta 2014

Vertaispaine uskonnollisten ryhmien sisällä

Uskontojen tutkiminen voi johtaa ristiriitaisiin löydöksiin. Yksi eniten vertaispainetta käyttävä ryhmä on julkaissut videon nuorille oman ryhmän ulkopuolelta tulevan vertaispaineen vastustamiseksi. Video toimii kuitenkin itseään vastaan jos näkökulma vaihdetaan. Miten vastustaisit ryhmän sisällä tapahtuvaa vertaispainetta. Vai onko niin, että ryhmän sisällä tapahtuva painostus/ryhmäpaine on jotenkin eri asia. Saako siellä tehdä omat ratkaisunsa ja käyttää omaa harkintaansa, miettiä seurauksia ja päättää sitten mikä on "oikein" tai "väärin"?
http://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/perhe/nuoret/valkotauluanimaatiot/vastusta-vertaispainetta/

Tämän ryhmittymän uskomukset perustuvat sen oman ilmoituksen mukaan raamattuun.Tulkinnat ovat kuitenkin vähintäänkin arvelluttavia. Patriarkaalinen pelotteluun ja manipulointiin perustuva, sisäänpäin lämpiävä ja muut kieltävä yhteisö ei anna armoa vaan pelkoa, sokeaa johtajien tottelua ja ahdistusta. Onko se uskonnon tarkoitus? Miten tasavertaisuus toteutuu jumalan edessä jos seurakunta jakaa jäsenensä orjiin, lampaisiin ja voideltuihin? Missä ovat suvaitsevaisuus, ihmisarvo ja keskinäinen kunnioitus jos seurakunta voi syrjiä, erottaa ja hylkiä? Onko koko muu maailma paha ja sen tarkoitus vain johtaa harhaan?

Onko uskovan elämän tarkoitus olla temppurata, jonka epäonnistuminen johtaa lattialuukun kautta helvettiin? Mitä jatkuva varuillaan olo tekee ihmiselle? Itse en ainakaan haluaisi elää maailmassa, jossa paholainen ilkkuu valepuvussa viettelemässä joka nurkan takana. Tämä usko ei perustu raamattuun vaan sen tulkintaan, joka on mennyt pahasti metsään. Mielestäni jumalan pitäsisi olla armo, rakkaus ja hyvyys ilman sudenkuoppia.

Onko sellainen luottettava uskonto, jonka pitää kovasti todistella olevansa ainoa oikea tie taivaan valtakuntaan? Osta taivaspaikkasi meiltä, vain niin voit olla varma, että se on oikeassa taivaassa. Sen taivaan jumalakin on niin pikkumainen, suorastaan sadistinen ja kostonhimoinen nihilisti, että enpä haluisi siellä ikuisuuttani viettää. Se jumala haluaa, että miellytät sitä rukoilemalla juuri jollain tietyllä tavalla ja käyttäytymällä  juuri tietyllä kaavalla.Toisaalla samassa sanassa julistetaan, että jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, mutta en näe missä kohdin se tämän uskonnon sisällä toteutuu.

 Sillä jumalalla on vielä aina uhkanaan suuri ja pelottava paholainen, eikä ole edes varmaa kumpi voittaa jos sota näiden maailmanvaltiaiden välille syttyy. Eipä ole kummoinen luoja se...

Missä on ihmisessä asuva pyhä viisaus jos kaikki täytyy tarkistaa "käsikirjasta" tai joltain ylemmältä "käsikirjan tulkitsijalta"?
 http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/aivopesu#elementit

torstai 27. marraskuuta 2014

Homot naimisiin. Nyt Jumala suuttuu!

Ihan pakko kirjoittaa. Iltasanomien (laatujulkaisu) keskustelusta poimin paljon tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien mielipiteitä. mm. "Hävetkää, Suomalaiset, hävetkää!", "Eroan kirkosta jos se tämän hyväksyy!"
"Mitä tän kansan päässä oikeen liikkuu? Tietääkö meistä kukaan miten käy jos hylkäämme sen uskon jolle maamme rakennettiin sen suuren voiman..." "Tämä ei saa mennä läpi. Pitkällä tähtäimellä huono juttu.."
"Enpä äänestä sitä puoluetta enään joka äänestää lapsen oikeutta äitiin ja isään,siis lain puolesta. Ei ihme että moraali rappeutuu."
"Rikoslain 20 luvun 12 § kuului seuraavasti: "Jos joku harjoittaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa; rangaistakoon kumpikin vankeudelle korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Joka sekaantuu eläimeen taikka sellaista yrittää; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi.""
"Toivottavasti järki voittaa Suomen eduskunnan ja lakia ei hyväksytä! Ei ole lasten kannalta järkevää, että hänellä olisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Lastenoikeuksiin kuuluu, että hänellä on isä sekä äiti. Täytyy myös todeta ettei kaksi naista tai miestä voi biologisestikaan saada keskenään lapsia vaan siihen tarvitaan joko adoptiota (miesten kesken) tai keinohedelmöitystä (naisten kesken). Laki on mielestäni luonnotonta ja raamatun tahdon vastaista. Toivon ettei homo pareille myönnetä adoptio oikeutta."

Joko riittää. Eli näyttää siltä, että tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat suurelta osin raamatuntulkitsijoita. Myös yksi vanhentuneen rikoslain tulkitsija löytyy joukosta.
Ovatko nämä vanhojen kirjoitusten tulkitsijat huomanneet, että maailma muuttuu. Kaikki asiat muuttavat ajan kuluessa. Emme enää käytä myöskään Hammurabin lakia. "Silmä silmästä jne.. "
Asioiden muuttumusta ja eettisten ja moraalisten arvojen muuttumista kuvataan usein sanalla evoluutio. Sitä, että tuijotetaan johonkin kaksituhatta vuotta vanhaan kirjoitukseen sanotaan stagnaatioksi. Se tarkoittaa jämähtämistä ja kehityksen estämistä.

Uskonnolliset ja eettiset arvomme ovat tarkoitetut sopeutumaan yleiseen asenneilmastoon. Jos niitä ei päivitetä, ne vanhenevat. Tämä on monille uskonnoille vaikea paikka. Pitäisi uudistua, mutta ei tiedetä miten. Jokaisesta seurakunnasta löytyy monta vanhaa jyyrää, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki uudet ajatukset ovat paholaisen kätyrien keksintöä ja niiden tarkoitus on johtaa harhaan ja moraalin rappeutumiseen.

Totuus kuitenkin on, että maailman kehityksen vauhdista on jo moni uskonto tippunut, oikeastaan myös uskontoon perustuvat moraalikäsityksetkin. Se mikä toimi vielä viime vuosituhannella, ei toimi enää tänä päivänä. Raamattu on sanoja ja paperia. Totuus on jossain aivan muualla. Sanat ja merkitykset muuttuvat ajan kuluessa. Kukaan, siis ei kukaan voi noudattaa raamattuaan kirjaimellisesti. Yritetään silti roikkua kiinni niissä kohdissa, joita voidaan vielä käyttää. Totuuden rippeissä. Käytetään niitä kohtia, jotka vielä sopivat tai yritetään ainakin tulkita niitä kohtia, jotka vielä jotenkin kääntyvät nykykulttuuriin. Jos joku sanoo: "Raamatussa sanotaan.." Juu, niin sanotaan ja paljon muutakin, mitä ei enää voida toteuttaa. Ja kuka sen kaiken kirjoitti. Kuka voi sanoa, mikä on siinä totta ja mikä sepitettä?
Olisiko aika päivittää, se mihin uskotaan. Yhteiseen hyvään vai johonkin vanhentuneeseen lakikirjaan?

Ihminen älköön tuomitko toista ihmistä. Rakkaus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille, niin sanoo minun "raamattuni".   Voiko joku kiistää?

PS. Mitä adoptio-oikeuteen ja lapsen oikeuksiin tulee, voi tietääkseni myös yksinasuva henkilö adoptoida lapsen. Lisäksi Suomessa elää lukuisia perheitä, jossa on vain yksi vanhempi. En oikein ymmärrä tätä: "Lapsella on oikeus isään ja äitiin"- rallatusta. Mielestäni on hyvä jos lapsella on enemmän kuin yksi vanhempi olivatpa ne sitten kumpaa sukupuolta tahansa. Eihän se, että vahemmat ovat samaa sukupuolta keskenään tee heistä yhtään sen huonompia vanhempia, vai kuinka?


tiistai 25. marraskuuta 2014

OMG

Minun jumalani on niin suuri ja kaikkivoipa, että se ei halua, eikä vaadi minulta mitään!
Onko sinun jumalasi vaativa, julma, kostonhimoinen, pikkumainen niuhottaja. Pitääkö kumartaa tiettyyn suuntaan, rukoilla oikeaan aikaan, ostaa aneita, noudattaa ruokavaliota, käydä kirkossa, veisata virsiä ja lukea raamattua? Pitääkö välttää sianlihaa, peittää pää huivilla, pyhittää lepopäivää, tutkia sukua ja konfirmoida jo kuolleet esi-isät? Pitääkö maksaa kymmenyksiä, synnyttää jatkuvasti lapsia, tuomita tai tappaa vääräuskoiset, silpoa sukuelimet? Onko jumalasi mielestä syntiä tanssia, katsoa tv:tä, ajatella seksiä, mainita jumalan nimi, juoda viinaa, ottaa vastaa verensiirto, käyttää ehkäisyä, tehdä abortti tai päättää oma elämänsä?

Minun jumalani on niin kaikkivoipa, että se sallii minun tehdä vapaita valintoja! Ja kaikki vaihtoehdot ovat tarkoitettu valittaviksi. Ei ole oikeaa, eikä väärää, on vain valintoja ja niiden seurauksia.
Fyysisen elämäni tehtävä on tulla itsekseni tai paremminkin olla itseni, toteuttaa ja ilmentää sitä mikä oikeasti olen. Olla oma paras itseni. Teen sen parhaiten kokemalla ja tuntemalla, myös sitä mitä en ole.

Olen tähän asti kuvitellut olevani kasa materiaa, joka liikkuu ajassa ja paikassa, kunnes tajusin, ettei asia olekaan niin. Minä en ole materiaa, vaan materia liikkuu minussa ja joka puolella ympärilläni, koska olen ympäristöni kanssa samaa tavaraa. Havaitsemani materia minussa on koneisto, joka antaa minulle rajallisesti reagoivat aistit, joilla tulkitsen aikaa ja paikkaa.
Koska aistini ovat rajalliset, en voi havaita itseäni, havaitsen vain materiani. Jos havaitsisin itseni ymmärtäisin, että olen paljon enemmän kuin materiani. En edes mahtuisi itseeni (tai siihen, minkä kuvittelen olevan minä)
Jos tällä selityksellä ei saa pysyvää lääkitystä, johan on kumma. :)

Olen oman elämäni jumala.  Minä olen elämä. Ja rakkaus. 
Ja niin olet myös sinä. Olemme kaikki samaa ja yhtä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Turvallisuusharha

Ajatus lähti arkipäiväisestä keskustelusta kun mieheni oli ostanut rasvatonta jogurttia. Itse en sitä yleensä osta, koska ole havainnut, että moni "rasvattomista" jogurteista sisältävät keinotekoisia makeutusaineita, jotka eivät maistu, eivätkä tunnu hyvältä. Tämänkin purkin kyljestä löytyivät: Asesulfaami-K ja aspartaami.
Mieheni sanoi: " Kai en ovat  niitä (makeutusaineita) tutkineet, etteivät ne ole vaarallisia.."
Minä: "???"
Minä: "Ketkä ne? Ne markkinamiehet vai? Vai joku elintarvikeviranomainen tai Valio?"
Aiheesta on paljonkin tutkimustietoa, joka puhuu sen puolesta, että keinotekoiset makeutusaineet: jos eivät nyt aivan myrkyllisiä ole, niin eivät myöskään terveellisiä.

Kuvittelemme usein, että kaikki, mikä markkinoille päätyy on varmasti tutkittua ja turvallista. Meillähän on Evira, maahantuontisäännökset ja korkeatasoinen elintarviketurvallisuus. Niin näiden elintarvikkeiden kuin kaiken muunkin ihmisen tuottaman moskan historia vaan ei kuitenkaan ole niin kaunis ja siloinen. Tulipa mieleeni alumiini, amalgami, formaldehydi, asbesti, DDT, Talidomidi ja radium ynnä muuta sellaista. Monet myrkyt löytyvät, ikävä kyllä laajamittaisin ihmiskokein. 

Elämme monin osin kuvitellen, että "kyllä tätä on tutkittu, ei ne muuten tätä meille syöttäisi"- periaatteella. Ikävä kyllä tämän päivän maailmaa pyörittää raha, eikä mikään yhteishyvän kaunis korulause. Kuvittelemme, että asiantuntijat tietävät, lainsäätäjät suojaavat ja virkamiehet toimeenpanevat vain meidän parhaaksemme, meidän turvallisuuteemme vuoksi. VÄÄRIN! Lähtökohtaisesti se, mitä me tai joku muu "TIETÄÄ" on käsitys, joka syntyy jonkun havaintoaineiston perusteella. Kukaan ei voi tietää kaikkea, eivätkä kaikki tiedä mitään. Jos joku tietääkin jotain häntä ei välttämättä kuunnella vaan uskotaan joitain toista tahoa, joka osaa esittää asiansa varmemmin, kuuluvammin ja houkuttelevammin. On satunnaista minkälaiseen johtopäätökseen lainsäätäjä, "asiantuntija" tai virkamies tulee "tutkittuaan" asiaa.

Tämä asiantuntija versus tavallinen tallaaja on mielemme tuottama harha, johon sokeasti uskomme. Kunnes:Kaikki merkit kiistatta viittaavat siihen, että "se joku viisas" olikin väärässä. Ihmisiä kuolee, sairastuu ja vammautuu näiden "asiantuntijoiden" virheiden vuoksi ja he harvoin joutuvat vastuuseen virheellisen tiedon levittämisestä. Rahamotiivi on myös viheliäinen juttu. Rahalla voidellut tutkimustulokset aiheuttavat kärsimystä, sairautta ja kuolemaa.

Mihin sitten voimme luottaa? Minä ainakin luotan itseeni. Kaikkiin asioihin voi (ja kannattaa) suhtautua kriittisesti. Vältän lisäaineita. Ja erityisesti lisäaineita, jotka maistuvat pahalta ja aiheuttavat vatsavaivoja, kuten aspartaami. En tarvitse yhtään asiantuntijaa kertomaan, että on täysin turvallista syödä sitä.
http://www.pronutritionist.net/efsa-aspartaami-on-turvallista/
http://www.elinahytonen.fi/2013/01/uusimpien-tutkimusten-mukaan-aspartaami-tekee-sairaaksi/
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1570055/pdf/ehp0114-a0516a.pdf

maanantai 10. marraskuuta 2014

maanantai 3. marraskuuta 2014

Oikeus kuolla

Sanottakoon nyt heti alkuun, että tämä asia on kuuma peruna. Eikä millään muotoa minulle henkilökohtainen. Olen silti miettinyt tätä viime aikoina jo uuden ammattinikin puolesta. Viimeksi mietin tätä tänään kuunnellessani Yle Puheen Politiikkaradiota, jossa puhuttiin kestävyysvajeesta ja eläkeiän nostosta, joka perustuu elinikäodotteen nousuun. Jatkuvasti puhutaan siitä, kuinka paljon suurten ikäluokkien eläkkeet ja  vanhuspalvelut tulevat maksamaan. Itsekin vanhuspalvelujen parissa työskennelleenä tiedän millaista elämän viime vuodet voivat olla suurissa kasvottomissa hoivayksiköissä.

Muistisairaat, joiden terveys ja toimintakyky hitaasti heikkenee kokevat monenlaisia pelkoja ja tuskaa, mutta saattavat fyysisesti pysyä toimintakykyisinä. Toisaalta on myös rapistuvan fysiikan, erilaisten degeneroivien sairauksien seurauksena aiheuttavien kipujen kanssa taistelevia henkilöitä. Onko heillä oikeus päättää milloin haluavat poistua tästä elämästä? Haluaisitko itse maata hoivakodin pedissä kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä syötettynä ja vaipoitettuna? Tai haluaistko elää niin, ettet tuntisi perheenjäseniäsi, et osaisi puhua tai ilmaista itseäsi? Tai niin, että muuttuisit päivä päivältä järjettömämmäksi kunnes et enää tietäisi kuka olet tai mitä lusikalla tehdään?

Toisenlaisen näkökannan asiaan antaa uutinen jonka satuin näkemään aukaistessani Espanjan tv:n uutissivuston. Uutinen amerikkalaisesta 29-vuotiaasta Brittany Maynardista, joka teki avustetun itsemurhan sairastuttuaan aggressiviseen aivosyöpään. Sama uutinen löytyy varmasti kaikilta uutissivustoilta ja netistä.

Jos koiralle tulee kasvain päähän ja siitä tulee aggressiivinen vastuullinen koiranomistaja vie sen eläinlääkärille lopetettavaksi. Jos kissa alkaa vanheta ja sen hampaat tippuvat suusta, eikä se pysty enää syömään, se lopetetaan. Miksi teemme näin? Rakkaudesta. Välttääksemme aiheuttamasta tuskaa eläimelle tai itsellemme.
Miksi ihmisen annetaan kärsiä ja katsotaan vain vierestä. Moni vanhus sanoo elämänsä loppupuolella: "Pääsisinpä jo pois. Olen elänyt täyden ja hyvän elämän, en jaksa enää." Mutta me emme tee mitään, vain odotamme.Miten jaloa se on?  Miten pyhää on elämä? Onko kärsimyksen määrällä mitään rajaa? Miksi pidämme elämän päättämistä tabuna. Itsemurha on tabu. Entä hidas itsetuho? Mitä eroa sillä on nopeaan ja medikaaliseen kuolemaan? Aika, jossa se tehdään? Onko väliä tapahtuuko se nopeasti vai hitaasti?

Jos tietäisin varmasti, että päädyn itse hoidettavaksi vanhustenhuollossa vaikeasti muistisairaiden osastolle, lukkojen taakse, ravaamaan levottomana pitkin käytäviä ja levittämään ulostettani pitkin seiniä, voisin harkita vaihtoehtoista tapaa lähteä ennen järjettömyyden aikaa. Kuinka moni ihminen valitsisi helpon ja siistin tavan lähteä jos siihen olisi mahdollisuus. Kuinka paljon kärsimystä se säätäisikään, kuinka paljon resursseja..rahastahan ei tässä yhteydessä saa puhua, koska silloin asia muuttuu tulikuumaksi perunaksi.

Puhutaan sitten inhimillisyydestä, puhutaan oikeudesta päättää elämästään ja kuolemastaan. Puhutaan edes, eikä vaieta!

(Keino)valon lapsi

Paluu Suomeen ei voisi olla ankeampaa kuin se on marraskuussa. Päivä on lyhyt, sumuinen, sateinen, hämärä ja kylmä. Jatkuvasti palelee sekä sisällä, että ulkona. Väsyttää, jopa keskellä päivää. Aloitin heti D-vitamiinin ottamisen, mutta en huomaa siitä mitään hyötyä.

Käyn kaupassa ostamassa vihanneksia ja hedelmiä, mandariineja Espanjasta. Kassalla istuu nuori, miltei valkonaamainen, kasvolävistyksillä varusteltu tyttö, joka tervehtii minua innottomasti. Ajattelen, että eipä ihme kun on ollut täällä koko syksyn. Mietin sanoisinko sille piruuttani "Hola!" ja "Gracias! Hasta luego!" Kun palaan kotiin neljältä on aika sytytellä kaikki mahdolliset valot ja pari kynttilää. Laitan Mindalia Radion soimaan netistä ja yritän pysyä hereillä ja positiivisella mielellä: " Pensamiento positivo puede cambiar tu vida.."

Ajattelen muutamia edessä olevia viikkoja, joiden aikana teen vielä kaksi viikkoa työssäoppimista ja sekä näyttöviikon. Seuraavalla viikolla on arvionti ja sen jälkeen paperit tutkintolautakunnalle. Ja sitten tutkinto on valmis! Sen jälkeen olen  valmis lähtemään takaisin Espanjaan jos vain saan työpaikan.  Tämä ajatus saa minut suhtautumaan pimeyteen ja ikkunoita helistyttävään syystuuleen vähän kevyemmin. Kaipaan ulkoilmaa, mutta matka autolta sisälle on tarpeeksi. Vettä vihmoo päin näköä ja kylmä, puuskainen tuuli tuntuu lävistävän vaatekerrokseni vaikeuksitta.

Huomaan että jatkuva, nuhainen hämärä saa minut raivoihini. En näe kunnolla ja olo tuntuu väsyneeltä ja innottomalta. Kaipaan valoa ja värejä. Huomaan kuinka täällä automaattisesti hautaan pinkit ja turkoosit vaatteeni kaapin perälle ja puen päälle mustaa ja harmaata. Hautaudun sohvan nurkkaan varusteinani syötävää, villasukat ja torkkupeitto. Jos kehtaisin ottaisin vielä lasin viskiä. Ajatus tänne jäämisestä saa minussa aikaan inhon väristyksiä.Edessä seuraavina kuukausina : Jäätä, lunta ja pakkasta! Ja pimeää!

Nähtäväksi jää miten nopeasti maastamuuttomme toteutuu, mutta uskon, että se kuitenkin tapahtuu..jollakin aikataululla. Mies on luvannut lähteä mukaani jos saan työpaikan. Silläkin uhalla, että joutuu todennäköisesti irtisanoutumaan vakituisesta työpaikastaan. Lähtö tarkoittaa myös sitä, että hankkiudumme eroon lähes kaikesta kiinteästä omaisuudestamme ja repäisemme itsemme irti turvallisesta ja tutusta tavasta elää. Fear nothing, risk everything!

Valoa kohti!