Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

En voi uskoa: Viimeinen työpäivä huomenna!

Kuva
Niin, se kaikki päättyy aikanaan. Tänään aloittelin ympäri asuntoa levittelemieni tavaroiden läjittämisen. Hankkiuduin eroon yksistä kengistä ja parista paidasta. Ajattelin, että laukku tulee täyteen, mutta nyt ei kyllä näytä siltä. Koepakkasin kaikki vaatteeni laukun päälle ja totesin, että hyvä jos on tarpeeksi pehmustetta edes tietokoneelle. Epävirallisesti pakkaaminen on siis aloitettu. Olen viskellyt laukkuun vaatteet, joita en enää usko tarvitsevani tällä reissulla. Olen myös tyhjennellyt vetolaatikot ja pöytätasot, joihin on tullut kuukauden aikana kasattua jos jonkin näköistä kamaa. Lähikaupasta hain tuliaisia ja huomenna varmaan käyn katsomassa jotain kivaa rantakadulta muistoksi tästä ihanasta ajasta. En voi sanoa muuta kuin, että on kamala lähteä täältä. Toki ikävöin rakasta puolisoani, joka odottelee minua kotona, mutta muuten kuljen katuja liki itku silmässä. Viimeistä kertaa tämän puodin ohi.. viimeistä kertaa maitoa tästä kaupasta.. viimeinen viini tässä baarissa. On k

Työssä Espanjassa.

Maanantaina alkaa viimeinen viikko työssäoppimista. Koska minua koskee vaitiolovelvollisuus voin kertoa vain yleisluontoisesti asioista ja tapahtumista ryhmäkodissa. Olen tykännyt tosi paljon työkavereistani. Minut on otettu hyvin vastaan ja olen saanut palautetta. Olen keskustellut työn tekemisestä ja asumisesta täällä aurinkorannikolla. Olen saanut paljon lisätietoa suomalaisten elämästä täällä. Tänne on paljon pyrkijöitä Suomesta, mutta monella haave jää vain haaveeksi. Parhaiten toteutuksessa auttaa tietty uhkarohkeus tai voisiko sanoa hullunrohkeus. Suomesta käsin on vaikea hakea töihin tänne, koska haastattelua on melko hankala järjestää. Jos hakemus on tyyliin: "Haaveilemme mieheni kanssa viiden vuoden kuluttua muuttavamme Espanjaan jos meille molemmille löytyy varma työpaikka." , voi asian unohtaa samantien. Täällä on oltava paikan päällä vaikkapa pitkän lomamatkan tai työnhakumatkan ajan ja valmis toimimaan nopealla aikataululla. On osattava olla vakuuttava ja tosi

Poikkea kaupoille

Kuva
Otaksun, että kulttuurikokemukseni karttuvat pikkuhiljaa. Olen asioinut lihatiskillä, apteekeissa, lukuisissa kahviloissa, baareissa, kaupoissa ja jäätelökioskeissa. Asiakkaan mukana pääsin lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen. Olen myös uskaltautunut pariin otteeseen leipäkauppaan. Tänään poimin töistä tullessani mukaani rapeakuorisen moniviljaleivän, joka siivutettiin minulle valmiiksi. Menin kauppaan sisään hetken mielijohteesta. Näytän sormella leipää tiskistä ja sanon jotain.  Myyjä ottaa leivän ja kysyy siivutetaanko se. Tarvitsen toisen kerran. Hän toistaa kysymyksen ja aivoni vastaanottavat viestin. Si, si! Leipä läpäisee siivutuskoneen ja sujahtaa pussiin. Yritän vältellä pelottavan näköistä maksukonetta, joka seisoo kassaneidin edessä niin, että neidistä näkyy vain kaula, pää ja valkoinen suojahattu. Tarjoan euron rahaa tiskin takana minua palvelleelle miehelle, mutta hän ohjaa kuitenkin minut masiinan eteen. Onneksi jonossa edelläni on asiakkaita, joita ystävällisesti

Kuvaviesti: Yö kun saapuu kaupunkiin.

Kuva

Arkea Espanjassa

Kuva
Työssäoppiminen tuntuu ihan työnteolta. Olen tehnyt enimmäkseen aamuvuoroja, enkä todella koe olevani kovinkaan aamuihminen. Menen kahdeksaksi, mikä nyt ei edes ole kovin aikainen aamu, mutta ylösnousut aamulla ovat pientä tuskaa. Nyt olen saanut nukuttua suhteellisen hyvin, eikä meteli ulkoa ole haitannut uniani. Viime yönä kylläkin heräsin sateen ääneen neljän aikaan aamuyöllä. En saanut hetkeen nukuttua kun jäin miettimään mieheni mukana Suomeen palauttamaani sadeasua. Luulin todella, että en tarvitse sitä.  Suunnittelin siinä aamuyön tunteina miten pääsen kuivana töihin ja takaisin. Päätin ottaa kuivat vaihtovaatteet muovipussiin. Onneksi aamulla ei kuitenkaan satanut. Kävelen työmatkani noin 20 minuutin matkan joka aamu ja ilta. Reitti kulkee pääkatuja ja kaikkialla on valot. Silti minusta tuntui vähän jännittävältä ensimmäisinä pimeinä aamuina ja iltoina. Aamulla kaduilla työskentelevät liikkeitään avaavat kauppiaat, tavarantoimittajat, roskisten tyhjentäjät ja kadunlakaisija

Nirso-Nipsu päivitys

Kuva
Toista päivää nälkälakossa. Ei kelpaa nämä etelän hetelmät Nipsulle. Ei edes tuo Brekkies, joka ensimmäisinä päivinä upposi hyvin. Mun pitää kai lähteä Mercadonaan ostamaan Felixiä. Voi, ei...

Hattaraa korviin Feria-aikaan

Kuva
Huonosti nukutut yöt ajoivat minut paikalliseen apteekkiin asioimaan. Siitä huolimatta, että apteekin ovessa luki ilmoitus monikielisestä palvelusta puhuttelin apteekkaria espanjaksi ja kerroin asiani siihen tapaan, että hän ymmärsi heti mistä oli kysymys.Hän kaivoi minulle hyllyn alta pienen paketin ja sanoi niiden oleva tehokkaita. Maksoin pyydetyt kolme euroa ja palasin tyytyväisenä kotiin. Pikkuruisesta laatikosta löytyi kolme vielä pienempää muovista laatikkoa, joissa kaikissa oli kaksi pörröistä vaaleanpunaista palleroa. Pallerot ovat vahamaisia ja niistä saa muotoiltua juuri oikean malliset. Lähinnä niistä tulee mieleen hattara. Näitä en ole vielä testannut, koska ostin kadulla kaikenlaista tavaraa myyvältä mustalta mieheltä eilen kuulokkeet. Illalla etsin kännykästä sopivan, rauhallista musiikkia soittavan radiokanavan ja kävin maistuville unille kuulokkeet päässä. Ei kolinaa käytävästä, mopojen pärinää, kovaäänistä puhetta, eikä (anteeksi vaan espanjalaiset) epävireistä la

Yökuvausta ja bittien säästämistä

Kuva
koti Internetliittymäni on 2 Gt sisältävä prepaid. Päivittäistä käyttöä on tarkkailtava, jottei lopu kesken. Avausmaksu oli 10 euroa ja perusmaksu 20 euroa. Kortille voi toki ladata lisää jos voima loppuu kesken. Huomasin, että facebook syö bittejä rotan lailla, joten yritän päivittää sinne vain joinakin päivinä. Täällä on tällä viikolla meneillään feriat, joten menoa ja meteliä riittää.  Työssäoppiminen on alkanut ja siitä myöhemmin lisää. Elämä täällä yrittää asettua uomiinsa feria-hässäkästä huolimatta. Korvatulpat taitaa olla kohta ostoslistalla kun saimme yläkertaankin naapurit.

Siivousvälineet helvetistä ja kierrätystä espanjalaiseen tapaan

Kuva
Tässä vaiheessa "katuharjasta" poistettu kilo pölyä ja karvaa.. Täällä on käsittämättömän huonot vehkeet siivoamiseen. Roskat ja pöly pölistellään ilmaan (tai nurkasta toiseen) "katuharjalla". Sitten kastellaan karmea liansiirrin ämpärissä ja huiskitaan loput liat paikasta toiseen. Kierrätyksen ohjeistus on lievästi sanottuna ontuva ja joka kannen alta löytyy KAIKKEA. Orgaaniseen jätteeseen laitetaan muovia, sekajätettä, biojätettä. Lasikierrätyksestä löytyy muovipusseja ja pahvia. Pakkausjätteestä löytyy samat tavarat eri järjestyksessä. Muovi ja metalli  ovat iloisena sekamelskana. Ota tästä sitten selvää...

Nipsu Espanjassa

Kuva
Kissan kanssa on nyt matkustettu autolla, lentokoneella, kävellen ja junalla. Nipsun hieno uusi passi ei kiinnostanut ketään eikä missään. Nipsu tuli turvatarkastuksessa portista läpi minun sylissäni ja kantokassi meni läpivalaisun kautta.  Sain ystävältäni lainaksi Sherpa- merkkisen pehmeän laukun, joka mahtuu lentokoneen penkin alle. Penkin alla oloa on onneksi tosiaan vain ne nousun ja laskun ajat, jolloin turvavyön merkkivalo palaa. Muuten laukkua sai pitää sylissä ja siinä Nipsu suurimman osan aikaa nukkui rauhallisesti. Välillä rauhoittelin sitä työntämällä käden kassiin ja silittelemällä sitä. Nousuissa ja laskuissa jouduin vähän sullomaan kassia penkkien välistä ja se aiheutti kassissa hirmuista mylläkkää ja raapimista, joka onneksi rauhoittui nopeasti. Ennen lentomatkan loppua sillä tuntui jo totisesti menneen hermot ja se raapi vimmatusti kassin vetoketjuja päästäkseen ulos kassista. Onneksi tämäkin kesti vain vähän aikaa. Kävellessä lentokentillä, kaduilla yms.