Veronica decides to die
..on Paolo Coelhon samannimiseen kirjaan perustuva elokuva tuli eilen Avalta. Olen lukenut kirjan muutamia vuosia sitten. En muistanut juonta kunnolla, mikä olikin hyvä juttu elokuvaa katsellessa. Sekä kirja, että elokuva sisältävät suuren viisauden. Jokainen päivä on lahja. Jokainen päivä voi olla viimeinen.
Itsemurhaa yrittänyt Veronica herää yksityisessä mielisairaalassa ja saa tietää kuolevansa viikkojen sisällä aivoverisuonipullistuman puhkeamiseen, jota ei voida estää. Veronica joutuu elokuvassa myös kohtaamaan vanhempansa ja näiden hyvää tarkoittavat odotukset ja neuvot. Takaraivossa kuitenkin tieto omasta kuolevaisuudesta ja syyllisyys itsemurha-ajatuksista. Vanhempien totaalisen erilainen maailmankuva kohtaa itsetuhoisen nuoren naisen maailman rytinällä. Vanhempien näkökulmasta he ovat luotsanneet tytärtään kohti menestystä. Ulkoisesti kaiken pitäisi olla hyvin. Veronica on aina ollut suosittu ja menestyvä.. ja kuitenkin hän päätyy yrittämään itsemurhaa. Veronican arvot ovat vahvassa ristiriidassa ulkoisen maailman kanssa. Veronica ei halua olla osa massaa.Veronican viimeiseksi viestiksi tarkoitettu hätäinen kirjoitus kohdistetaaan muotimaailmalle, jonka vääristyneet arvot tulkitaan virheellisesti Veronican itsemurhayrityksen syyksi.
Elokuvassa kerrotaan vanhaa tarinaa kylästä, jonka kaivon vesi saa kaikki kyläläiset hulluiksi. Kuningasperhe, joka ei ole juonut samasta kaivosta on epätoivon partaalla. Lopulta kuningas päättää, että myös hallitsijaperhe juo samasta kaivosta tullakseen yhtä hulluiksi kuin alaisensa. Ja niin elämä jatkuu, eikä kenelläkään ole enää murhetta.
Tarina kuvastaa mielestäni hyvin sitä tunnetta, joka silloin tällöin itsellekin tulee. Ovatko kaikki tulleet hulluiksi? Eivätkö ihmiset näe omaa hulluuttaan. Tämä ajatus on pyörinyt viime aikoina hallitusneuvottelujen ollessa käynnissä, ikävä kyllä. Koen, että sulaa hulluutta on ollut ja aina vaan pahenee. Hurmoshenkistä henkilöpalvontaa ja amerikkalaistyylistä jeesustelua. Hyi, helevetti! Missä se kaivo on mistä mun pitää juoda tullakseni NOIN hulluksi.
Itsemurhaa yrittänyt Veronica herää yksityisessä mielisairaalassa ja saa tietää kuolevansa viikkojen sisällä aivoverisuonipullistuman puhkeamiseen, jota ei voida estää. Veronica joutuu elokuvassa myös kohtaamaan vanhempansa ja näiden hyvää tarkoittavat odotukset ja neuvot. Takaraivossa kuitenkin tieto omasta kuolevaisuudesta ja syyllisyys itsemurha-ajatuksista. Vanhempien totaalisen erilainen maailmankuva kohtaa itsetuhoisen nuoren naisen maailman rytinällä. Vanhempien näkökulmasta he ovat luotsanneet tytärtään kohti menestystä. Ulkoisesti kaiken pitäisi olla hyvin. Veronica on aina ollut suosittu ja menestyvä.. ja kuitenkin hän päätyy yrittämään itsemurhaa. Veronican arvot ovat vahvassa ristiriidassa ulkoisen maailman kanssa. Veronica ei halua olla osa massaa.Veronican viimeiseksi viestiksi tarkoitettu hätäinen kirjoitus kohdistetaaan muotimaailmalle, jonka vääristyneet arvot tulkitaan virheellisesti Veronican itsemurhayrityksen syyksi.
Elokuvassa kerrotaan vanhaa tarinaa kylästä, jonka kaivon vesi saa kaikki kyläläiset hulluiksi. Kuningasperhe, joka ei ole juonut samasta kaivosta on epätoivon partaalla. Lopulta kuningas päättää, että myös hallitsijaperhe juo samasta kaivosta tullakseen yhtä hulluiksi kuin alaisensa. Ja niin elämä jatkuu, eikä kenelläkään ole enää murhetta.
Tarina kuvastaa mielestäni hyvin sitä tunnetta, joka silloin tällöin itsellekin tulee. Ovatko kaikki tulleet hulluiksi? Eivätkö ihmiset näe omaa hulluuttaan. Tämä ajatus on pyörinyt viime aikoina hallitusneuvottelujen ollessa käynnissä, ikävä kyllä. Koen, että sulaa hulluutta on ollut ja aina vaan pahenee. Hurmoshenkistä henkilöpalvontaa ja amerikkalaistyylistä jeesustelua. Hyi, helevetti! Missä se kaivo on mistä mun pitää juoda tullakseni NOIN hulluksi.
Yllättävän paljon kirjojen ja elokuvien aiheita löytyy myös raamatusta. Onko se hullu, joka uskoo Jeesukseen? "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään" Johanneksen evankeliumi 4:10-14
VastaaPoistaKiitos kommentista!
VastaaPoista