Katse pitkälle eteen
Otsikon mukaisen kehotuksen muistan saaneeni ainakin autokoulun opettajalta aika kauan aikaa sitten. Kiintopisteenä tulevaisuudessa valkoisten keskiviivojen sijaan on valmistuminen lähihoitajaksi ensi syksynä.
Valmistuminen on joko lokakuussa tai marraskuussa. Papereiden saaminen voi kestää kauemman, mutta opiskelu päättyy näyttöön joko Espanjassa tai Suomessa. Espanjan vaihto toteutuu joka tapauksessa, mutta en vielä tiedä voinko tehdä näytön, anteeksi tutkintotilaisuuden siellä. Opettajani selvittää tilannetta parhaillaan.
Haaveena on, että voisin jäädä mieheni ja kissani kanssa sillä reissulla asumaan ainakin joksikin aikaa Espanjaan. Olen opiskellut kieltä ahkerasti ja ymmärrän yleensä kaikesta kuulemastani aiheen lisäksi joitakin kokonaisia lauseita, tosin en tietenkään kaikkea. Puhumisen kanssa on vähän vaikeampaa. Kiertoilmaisuja käyttäen uskoisin selviäväni useimmista tilanteista ja saavani itseni ymmärretyksi, vaikkakin kielioppi on vielä hakusassa ja sanavarasto suppea.
Ansaintalogiikka vieraalla maalla voisi olla melkeinpä mitä vain tarjolla on. Toisaalta vahvimpia puoliani olisi mikä tahansa asiakaspalveluun, hoitoon tai ohjaukseen liittyvät tehtävät. Nyt kuuluu sieltä kotilukimosta hymähdyksiä. "Ei sinne kannata lähteä, eihän siellä ole paikallisillekaan mitään töitä!"
Uskon, että siellä ei ole yhtään minua. Minun paikkani on siellä auki. Se suorastaan huutaa nimeäni siellä jossain. Tule ja hoida nämä mummot!
Olen koulun tiimoilta käynyt vanhassa työpaikassani hoivakodilla, johon minulla oli surullisen kuuluisa oppisopimussuhde. Kävin katsomassa entistä omahoidettavaani, hankalaa, kiukkuista ukkoa. Näin kuinka hänen silmiinsä syttyi valo kun menin hänen sänkynsä viereen. Hän oli selvästi vähän häkeltynyt ja sanoi, ettei hän nyt kyllä edes tarvitse mitään. Hän muisti minut heti ja muisti myös koko nimeni. Vitsailimme vähän ja kerroin hänelle kuulumisiani. Viivyin vain hetken koska meillä oli ohjelmaa järjestettävänä osastolla. Seuraavan kerran kun vierailimme hoivakodilla, osastonhoitaja tuli luokseni ja sanoi, että kyseinen asukas oli pyytänyt minua vierailemaan luonaan jos se vain olisi mahdollista.
Olen miettinyt tätä entistä asiakastani viime päivinä. Ehkä syynä on myös keskustelu, jonka kävin tulevan näytönvastaanottajani kanssa. Hän kertoi omasta kuntoutumiskokemuksestaan. Lääkärin tuomiosta huolimatta hän on kolme kertaa kuntouttanut itsensä sänky/pyörätuolipotilaasta käveleväksi ja työkykyiseksi.
Kerroin keskustelussa juurikin tästä asiakkaastani, jolle on myös sanottu nämä maagiset sanat: "Et tule koskaan enää kävelemään". Voisin puristaa kyseistä lääkäriä kurkusta melko pitkään. Hän on saanut miesparan makaamaan toistakymmentä vuotta petin pohjalla. Pitänee käydä nipistelmässä häntä varpaista useammin, josko vaikka tunto palaisi.. ja usko sen mukana. Vaikka hän on kylläkin ateisti ..ja anarkisti ja muutenkin hankala tapaus.
Loppukevennys: Tässä eksoottinen majoitusvaihtoehto jo kaiken nähneille satunnaisille matkailijoille.
Valmistuminen on joko lokakuussa tai marraskuussa. Papereiden saaminen voi kestää kauemman, mutta opiskelu päättyy näyttöön joko Espanjassa tai Suomessa. Espanjan vaihto toteutuu joka tapauksessa, mutta en vielä tiedä voinko tehdä näytön, anteeksi tutkintotilaisuuden siellä. Opettajani selvittää tilannetta parhaillaan.
Haaveena on, että voisin jäädä mieheni ja kissani kanssa sillä reissulla asumaan ainakin joksikin aikaa Espanjaan. Olen opiskellut kieltä ahkerasti ja ymmärrän yleensä kaikesta kuulemastani aiheen lisäksi joitakin kokonaisia lauseita, tosin en tietenkään kaikkea. Puhumisen kanssa on vähän vaikeampaa. Kiertoilmaisuja käyttäen uskoisin selviäväni useimmista tilanteista ja saavani itseni ymmärretyksi, vaikkakin kielioppi on vielä hakusassa ja sanavarasto suppea.
Ansaintalogiikka vieraalla maalla voisi olla melkeinpä mitä vain tarjolla on. Toisaalta vahvimpia puoliani olisi mikä tahansa asiakaspalveluun, hoitoon tai ohjaukseen liittyvät tehtävät. Nyt kuuluu sieltä kotilukimosta hymähdyksiä. "Ei sinne kannata lähteä, eihän siellä ole paikallisillekaan mitään töitä!"
Uskon, että siellä ei ole yhtään minua. Minun paikkani on siellä auki. Se suorastaan huutaa nimeäni siellä jossain. Tule ja hoida nämä mummot!
Olen koulun tiimoilta käynyt vanhassa työpaikassani hoivakodilla, johon minulla oli surullisen kuuluisa oppisopimussuhde. Kävin katsomassa entistä omahoidettavaani, hankalaa, kiukkuista ukkoa. Näin kuinka hänen silmiinsä syttyi valo kun menin hänen sänkynsä viereen. Hän oli selvästi vähän häkeltynyt ja sanoi, ettei hän nyt kyllä edes tarvitse mitään. Hän muisti minut heti ja muisti myös koko nimeni. Vitsailimme vähän ja kerroin hänelle kuulumisiani. Viivyin vain hetken koska meillä oli ohjelmaa järjestettävänä osastolla. Seuraavan kerran kun vierailimme hoivakodilla, osastonhoitaja tuli luokseni ja sanoi, että kyseinen asukas oli pyytänyt minua vierailemaan luonaan jos se vain olisi mahdollista.
Olen miettinyt tätä entistä asiakastani viime päivinä. Ehkä syynä on myös keskustelu, jonka kävin tulevan näytönvastaanottajani kanssa. Hän kertoi omasta kuntoutumiskokemuksestaan. Lääkärin tuomiosta huolimatta hän on kolme kertaa kuntouttanut itsensä sänky/pyörätuolipotilaasta käveleväksi ja työkykyiseksi.
Kerroin keskustelussa juurikin tästä asiakkaastani, jolle on myös sanottu nämä maagiset sanat: "Et tule koskaan enää kävelemään". Voisin puristaa kyseistä lääkäriä kurkusta melko pitkään. Hän on saanut miesparan makaamaan toistakymmentä vuotta petin pohjalla. Pitänee käydä nipistelmässä häntä varpaista useammin, josko vaikka tunto palaisi.. ja usko sen mukana. Vaikka hän on kylläkin ateisti ..ja anarkisti ja muutenkin hankala tapaus.
Loppukevennys: Tässä eksoottinen majoitusvaihtoehto jo kaiken nähneille satunnaisille matkailijoille.
Kommentit
Lähetä kommentti