Happy end

Sain oppisopimuspaikasta tarpeekseni ja irtisanouduin. En ole pätkääkään huolissani siitä, ettei minulla on pysyvää, vakituista työpaikkaa. Uskon, että saan sellaisen jos haluan. Syksyyn asti on jo suunnitelmat selvät. Minulla on kesätyö. Syksyllä jatkuu opiskelu ja keikkahommaa on luvasssa. Uskon, että tämä oli hyvä ratkaisu. Pystyn halutessani kieltäytymään töistä, eikä työ toivottavasti ole yhtä pakkotahtista kuin oppisopimuspaikassa. Edessä on kuitenkin opiskeluni rankimmat osiot: Hoito ja huolenpito sekä osaamisala. Kahdesta ensimmäisestä näytöstä olen saanut kiitettävät arvosanat, eikä se yhtään vähennä painetta jatkaa samaan malliin.

Oppisopimusaikani oli rankka, mutta opettava kokemus. Nostan hattua niille, jotka jaksavat kauemman kuin vuoden ruohonjuuritason perushoidossa. Oma asemani työyhteisössä oli hankala. Opiskelijana oli vaikea olla omassa roolissani, ikäni, kokemukseni, luonteeni ja osaston tilanteen vuoksi. Sain mielestäni melko omituista palautetta tutkintotilaisuudessa, mutta yritin parhaani mukaan miettiä oliko se aiheellista. Tiedän, että työyhteisössäni oli muutama henkilö, jotka eivät pitäneet minusta. Eikä tietysti ole pakkokaan. Palautteen vuoksi mietin pitkään olenko oikeasti sellainen persoona, jollaisen kuvan palautteesta sai. Tiedän olevani suorapuheinen ja melko kriittinen. Tiedän kokeneeni työssä turhautumista sekä epätoivon hetkiä, mutta sain myös paljon kiitosta asukkailta ja suurimmalta osalta työkavereistani. Niin paljon kuin potilaiden/asiakkaiden/asukkaiden itsemäärämisoikeudesta paasataankin, voin vain sanoa, että se ei todellakaan totetudu hoivakotiasumisessa, ainakaan kyseisessä laitoksessa. Lopulta olin tilanteessa, jossa yhteistyökykyäni muiden hoitajien kanssa arvosteltiin, sillä perusteella, että pidin asukkaan puolta häntä koskevissa asioissa.Oppimiskokemuksena hyvä, mutta en voinut välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Mar-ra-skuuuu!

Kynttilän korvike