Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.

Tylsä päivä

Kuva
Oli tylsää, joten piti keksiä jotain...muutakin kuin läksyjen lukemista.    Tässä vaiheessa laitoin uunin päälle.. ja PAM, uunista pamahti lamppu. Olipa kivaa sitten taskulampun kanssa tiirailla uuniin..  Vähän jännitti osaako sitä rypytystä enää tehdä kun on joskus talouskoulussa 20v.sitten näitä tehnyt.  Reilusti täytettä.. ja hyvinhän se meni, ihan niinkuin eilen viimeksi olisi rypyttänyt..  Jauhoja pellille ja piirakat perään. Huono juttu vaan, että uunini on tosi huono ja paistoaika venyi ja väri jäi vaaleaksi, vaikka yritin käyttää myös grillivastusta. Paistuivat kuitenkin!  Runsas täytteen käyttö kostautui ja täyte loppui kesken. Tein pika-pikaa perunamuusia jauheesta ja viimeisellä pellillä olikin sitten perunapiirakoita. Itseasiassa perunapiirakat olivat TOSI HYVIÄ! Satsista tuli 40 kpl piirakoita. Osa meni suoraan pakastimeen. Mukavasti se päivä siinä meni.. Ohje täältä: Hellapoliisi, karjalanpiirakat

Auringot

Kuva
Loppukesän auringot. Toin ihan sisälle asti kun palelevat tuolla ulkona. Lovely, isn't it?

Uusille urille

Kuva
Haparoidessani kohti uutta uraani, otin alkuun rokotuksen parsinneulalla ja luin Kaarina Davisin Rankka kutsumus-kirjan. Oh-hoh! Mihin sitä onkaan päätään työntämässä. Työ itsessään on rankkaa sen tiedän jo entuudestaan, mutta kirjassa kuvataan lohduttomasti työyhteisön hierarkkista nokkimisjärjestelmää, kuuroja esimiehiä, ylimielisiä lääkäreitä, joustamattomia työvuorolistoja, jatkuvasti kasvavia vaatimuksia sekä uuvuttavaa määrää harjoittelijoita, säästövaatimuksia ja uusia sääntöjä. Olen Kaarinan kanssa samaa mieltä siitä, että hoitajiksi valikoituu kutsumustyötä tekeviä, kilttejä, empaattisia ihmisiä,  joiden on vaikea sanoa "Ei" kun kyseessä on potilaiden hyvinvointi tai lojaalisuus työkavereita ja yhteisöä kohtaan. Kuitenkin jatkuvuuden kannalta olisi enemmän kuin järkevää painottaa hoitoalan opiskelijoille omien rajojen asettamisen tärkeyttä ja omasta jaksamisesta huolehtimista. On järkevämpää tarvittaessa olla vähän hankala ja vaativa kuin pitää itseään heittopu

Potager horror show

Kuva
Olen menossa katsomaan olisiko potager-puutarhassani kypsynyt kurkkuja tai kesäkurpitsoita. Kevyin mielin ja askelin kuljen sorakäytävää kohti puisia kasvilaatikoita. Äkkiä hoksaan, että kaikki ei ollut kunnossa. Nurmikolla retkottaa raato. Ällöttävää! Lajista ole varma, mutta minusta se näyttää ROTALTA. Ok, ehkä pieneltä rotalta. Vaikeatahan sitä on tunnistaa jos kaverilla ei ole päätä ja suolet tursuavat permannolle. Olisitte ehkä halunneet kuvan? Ehkä ette. Hämmennyksessäni menen kuitenkin tarkistamaan kasvilaatikoita ja kerään kypsyneet kasvikset koriin. Pälyilen raatoa. Kärpäset surisivat sen ympärillä. Siitä pilkistää vähän punaista ja lihan väristä höttöä ruohikon seasta. Hyi, en saata katsoa kovin tarkkaan. Näen, että sillä oli melko pitkä vähän rottamainen häntä ja ihan hetken mietin, että nostaisin otusta hännästä, mutta ei, suolet voisivat roikkua ikävästi. Tulen siinä peranneeksi sorakäytävän reunoilta ryöppyävät heinät kerätessäni rohkeutta raadon siirtoon. Haen pienen l

Onnea valitsemallanne tiellä!?

Olen lukenut kirjoja ja artikkeleita alanvaihtajista, mutta ei mikään lukemastani anna oikeaa kuvaa siitä kauhusta ja epävarmuudesta, jota ainakin minä, alanvaihtajana aika ajoin tunnen. Vaikka kuinka uskon, että muutos on  minulle oikeansuuntainen tulee eteen hetkiä, jolloin mietin olenko totaalisesti päästäni vialla ja menossa ojasta allikkoon. Lähinnä epäilen (mielen)terveydellisiä seikkoja ja sitä olenko sittenkään oikea henkilö hoivatyöhön. Tähtäimessäni ei suoranaisesti ole osastotyö tai esim. vanhustenhoito, mutta tiedän, että toki tällä sektorilla töitä olisi eniten ja varmimmin. Hoitoalaa ajatellessa nousevat nopeasti mieleen uhkakuvat henkilöstöpulasta, jatkuvasta kiireestä sekä huoli  jaksamisesta. Asioiden nykytila esimerkiksi vanhusten kotihoidossa ei aiheuta äänekkäitä hurraa-huutoja. Uskon, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta en voi olla tyytyväinen nyt tehtyyn ratkaisuun, jossa hoitohenkilökunnan  määrän TAVOITE vanhustenhoidossa on puolikas yhtä hoidettavaa