Mitä kirjoitetaan työtodistukseen?

Niinpä! Olen tätä tykönäni miettinyt. Mitähän se työnantaja siihen haluaisi laittaa? Ei sovellu myyntityöhön.
Yli kaksikymmentä vuotta alalla ja nyt.. ei vaan sovellu. Hih!  
Hyvä asiakaspalvelija, huono myyjä. Osittain totta.
 Ei sovellu kvartaalitavoitteelliseen myyntityöhön. Onko enää muunlaista?

Tämä työsuhteen päättymisen syy- lausahdus on saanut minut pohtimaan koko persoonaani ja maailmankatsomustani. Miksi en sovellu, voi, miksi? Suurin syy taitaa olla suhtautumiseni rahaan ja toinen syy on tapani kantaa vastuuta asioista, jotka eivät minulle edes kuulu. Nämä henkilökohtaiset ominaisuuteni saavat minut jarruttelemaan tuloksenteossa.

Haluaisin hoitaa projektit hallitusti, vastuullisesti ja länsäollen. Toisaalta myyntitavoitteiden ollessa kovat käytännössä homma menee sähläilyksi ja palojen sammutteluksi. Projektit ovat suuruudeltaan sitä luokkaa, että on mahdotonta kontrolloida omien tekemistensä lisäksi, tehdasta, kuljetusliikettä, asiakasta, asentajaa, sähkömiestä, putkimiestä, ilmastointihemmoa, timpuria, talotehdasta, isännöitsijää, palotarkastajaa, rakennustarkastajaa ja alihankkijoita. Rivissä kun on usein lisänä vielä asiakkaan naapurit, "asiantuntijat" ja jälkikasvu alenevassa polvessa. Jos vastuunottokyvyssäni olisi jotain vikaa, en varmasti olisi tehnyt tätä työtä näinkään pitkään. Tai siis onhan vastuunottokyvyssäni se vika, että sitä on aivan liikaa. En silti haluaisi sitä kirjattavaksi työtodistukseen. Hermot ei vaan kestä..

Rahahommat on sitten luku sinänsä. Olen suoraan ilmaissut, että raha ei ole minulle paras motivaattori. Ennemminkin koen saavani tyydytystä työstä, jossa olen hyvä, voin auttaa, opastaa ja koen onnistumisia. Raha ei sinällään saa minua tekemään mitään extraa. Rahasta en söisi matoja  tv:ssä tai työntäisi kättäni käärmeenpesään. Rahasta en myöskään halua laittaa itseäni kusiseen liemeen. Käytännössä jokainen tehty kauppa on lisää kusista lientä. Joskus jopa niin, että paniikki kohoaa kaupanteossa hikenä otsalle ja tappaa kaiken onnistumisen ilon. Joskus tuntuu, että ei vaan maksa vaivaa, palkalla. Hermot ei vaan kestä..

Olen työssäni jo paatunut putkauttelemaan isoja summia suustani ilman, että ilmekään värähtää, mutta silti minua inhottaa lause: Kyllä se onnistuu, mutta se maksaa lisää.  Vihaan lypsämistä, hintakeinottelua, tinkimistä, sopimusprosentteja, alennusehtoja, kampanjatarjouksia, kaupanpäällisiä, setelitarjouksia, ilmaislahjoja, lisämyyntituotteita ja ties mitä niitä nyt olikaan. En tiedä mitä tästä voisi työtodistukseen kirjata. Antimonetaarinen orientoituminen?

Mitäpä jos laitettaisiin syyksi maailmankatsomus tai elämäntapa: Työsuhteen päättymisen syy: Haaveilee omavaraistaloudesta, ituhippi tai  voisi myös viitata kulutusvastaisuuteeni: Sovittamattomat maailmankatsomukselliset ristiriidat tai  Idealismi
Aika näyttä mitä työtodistukseeni tullaan kirjaamaan, mutta toivon, että ilmaisussa voidaan välttää sanoja, huono, heikko, riittämätön ja sopimaton. Näistä omista ehdotuksistani saisi kokoon aika kivan.

 Työsuhteen päättymisen syy: Henkilö on antimonetaarisesti orientoitunut, omavaraistaloudesta haaveileva, heikkohermoinen ja  idealistinen ituhippi,  jonka kanssa tuli vähän sovittamattomia maailmankatsomuksellisia ristiriitoja.

Ituhipin herneet viime kesältä


Kommentit

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Ei meistä kaikista tosiaan ole kaikkiin hommiin. Mä olen 19-vuotiaana ollut sairaalassa vanhustenosastolla töissä ja mä olin siinä älyttömän hyvä!Hoitsutkin kehui, ei siis vaan omaa kuvitelmaa. Tiesin kuitenkin, että fysiikka ei tulisi kestämään sitä nostelua ja pyörittämistä, vaikka olenkin pätkäksi yllättävän vahva. Miten sen ikäinen osaa olla kuolevan ihmisen kanssa hänen viimeisinä hetkinään? Osasin silti. Hauskutin arkisin mummoja mun deittijutuillani ja hassuilla sattumuksilla, hieroin jalkoja ja luin lehdestä kuolinilmoitukset. Syötin, pesin ja kuivitin. Vein lääkkeitä ja lohdutin omaisia jne. Tunsi itsensä tarpeelliseksi. Työpäivän jälkeen oli tosi hyvä olo, fyysisesti poikki kylläkin.

    Tiedän tasan tarkkaan mihin minusta ei ole! Inhoan liikkumista paikasta toiseen moneen kertaa päivässä, tilastot ja laskut eivät myöskään ole mun juttu, ei myyntityö ikinä. Uskon myös, että se mikä sopii nuorena, ei välttämättä enää kanna vanhempana. Kyllä työhon voi leipääntyä. Rakastan leipomista, mutta ei siitä mun ammattia voisi ikinä tulla. Tykkään tietokoneilla häslätä, mutta jos pitäisi koodata tai asennella ohjelmia asiakkaille tai ratkaista heidän pc-ongelmia, ei käy! Raha on tärkeää minulle. On niin monta elätettävää. Olin kotona niin kauan lasten kanssa, että eläke tulee jäämään tosi pieneksi. Pelottaa se, että jos tulee sairauksia tms. millä sitä elää?

    Päivä kerrallaan kuitenkin, tulevasta ei tiedä. Suunnitella voi tietysti, mutta itsellä mennyt kolme kertaa kaikki mahdollinen ylösalaisin, siksi vain päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kirjoittelin jo pitkän kommentin ja se meni bittiavaruuteen.. Nytpä tulee tiivistettyä: Minulla myös saattaa olla edessä vanhusten hoitoa, mutta ei varmaankaan loppuikää. Olen myös samalla fysiikalla varustettu :)

    Kaupan ala on myös muuttunut jos on sitä varmaan itsekin.. Hyvä asiakaspalvelu riittää ehkä ruokakaupan kassalla, mutta lähes kaikessa myyntityössä on ns. yrittäjän vastuuta siirretty myös myyjälle henkilökohtaisen budjetin muodossa. Työajat on muuttuneet radikaalisti vapaiden aukioloaikojen myötä, palkoissa se ei juurikaan näy. Tosiaan, myös leipääntymistä on havaittavissa.

    Myllerryksiin on totuttu täälläkin ja päivä kerrallaan mennään. Seuraavaksi vuorossa soveltuvuuskoe uudelle alalle, vähänkö jännittää..

    Rahasta yritän ajatella, että aina jotenkin pärjätään. Yritän kuluttaa vähemmän, jotta olisin vähemmän riippuvainen työstä ja sitä kautta rahasta. Tietysti se on paljon helpompaa kun ei ole lapsia. Kissa on kyllä melkoinen ahmatti, mutta tuskin se meitä konkurssiin pystyy syömään ;D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti