Pertti ja Luomukahvi-Ricardo osa 4

Juanin kotikylästä Perro Cansadosta lähti miesjoukko kohti San Miguelia mukanaan ryppyinen todiste hotellin syyllisyydestä poikaparan kuolemaan. Resuinen joukkio saapui kaupunkiin kolme päivää myöhemmin ja muutaman kerran matkalla oli todistusaineisto jo melkein tuhoutunut.
Vanha-Victor Väsyneen koiran kylän vanhin oli ottanut paperisen ruokaliinan haltuunsa sen  jälkeen kun Jose oli vähällä pyyhkiä siihen takamuksensa ja Jaime oli melkein käyttänyt sitä iltanuotion sytyttämiseen. Tolloja kaikki, Victor ajatteli ja taitteli liinan huolellisesti paitansa taskuun.

Joukkio käveli suoraan hotelliin ja vaati tavata johtajan. Miehet meinattiin ensin heittää takaisin kadulle, mutta Vanha-Victor sai tämänkin tilanteen ratkaistua ottamalla todistusaineiston taskustaan. Pölyiset miehet otettiin vastaan ja asia kuunneltiin hotellinjohtajan ja apulaisjohtajan punoittavin korvin. Hotellin johto pahoitteli asiaa, mutta ei suoralta käsin tohtinut myöntää syyllisyyttään Juanin onnettomaan kohtaloon. Miehillä päätettiin tarjota majoitusta ja ruokaa, näin alkajaisiksi. Asia luvattiin selvittää ja ilmoittaa miehille hotellin vastaus miesten mahdollisiin vanhingonkorvauksiin.

Väsyneet miehet olivat mielissään kun pääsivät raskaan matkan jälkeen hotellin viileisiin ja puhtaisiin huoneisiin. Pienten nokosten jälkeen miehille tarjottiin maittava ateria ja runsaasti viiniä ja rommia palan painikkeeksi. Jaimen silmät syttyivät tähdiksi palamaan kun kauniit naiset tanssivat nopeita rytmejä salissa. Jose halusi uima-altaaseen pulahtamaan, sillä hän ei ollut koskaan ennen uinut uima-altaassa. Hevosten juottokaukalo oli ainoa allas, jossa hän oli aikaisemmin lapsena uinut. Sekin oli vahinko. Veli pudotti.

Jose oli joukon nuorin, joten innostuksen saattoi ymmärtää. Altaalla oli myös baari, josta sai mitä tahansa drinkkejä. Kaikkien lasien reunalla oli kukka-tai hedelmäkoristeita sekä tikku, jossa oli samainen painatus kuin miesten tuomassa ruokaliinassa. Victoria se vähän harmitti, mutta harmistus vähentyi mitä pidemmälle ilta ehti. Kun ilta pimeni ja valot syttyivät alkoi musiikki rummuttaa yhä kiihkeämmin. Victor keskusteli vilkkaasti uhkean tarjoilijan kanssa ja Jaime tanssi naisten kanssa lattialla. Victor näki Josen yhä uima-altaalla. Nuori mies näytti keskustelevan toisen nuoren miehen kanssa. He nauroivat ja paiskasivat kättä, välillä kaulailivat. Kaikilla tuntui oleva hauskaa. Tunnelma oli kevyt ja huolet sekä suru olivat kadonneet. Illan huuma vei miehet mukanaan.

Illan musteesta saapui hotelliin joukko vieraita, jotka liittyivät ilonpitoon. Vieraista tuli nopeasti tuttuja, maljoja nostettiin ja esittelyt olivat lyhyitä ja epämuodollisia. Uudet tulokkaat ottivat toisistaan kuvia ja kuviin halusivat myös Jaime ja Jose. Salama räpsyi ja kaikki kikattelivat kun Jose riisui paitansa ja pullisti hauiksiaan. Jose kaappasi uuden nuoren ystävänsä kainaloonsa ja molemmat hymyilivät leveästi kameralle. Loppuillasta Victor näki Josen nojailevan uuden ystävänsä kanssa allasbaarin takana. Jaime puolestaan kouri tanssityttöjen rintoja niin, että tytöt kirkuivat ja kiroilivat. Victor oli itsekin humalassa, mutta hänestä tuntui, että homma oli jotenkin karannut hanskasta.

Aamulla kun miehet olivat heränneet ja syöneet aamupalansa pyysi hotellinjohtaja heitä tapaamiseen. Herra Alvares myönsi hotellin osittaisen osuuden Juanin kohtaloon ja oli valmis maksamaan korvauksen. Victor hymyili leveästi. Tehtävä oli täytetty, vaikka päätä koskikin kovasti. Myös Josen naama näytti kalvakasta väristään huolimatta tyytyväiseltä. Herra Alvares kirjoitti shekin juhlallinen ilme kasvoillaan, huitaisi vielä allekirjoituksena alalaitaan ja ojensi shekin Victorille. Miehet kättelivät ja matkalaiset poistuivat toimistosta tyytyväisinä.

Tyytyväisyys tosin kesti vain hetken kun miehet saivat hotellin vastaanotosta melkein yhtä suuren laskun kuin korvaussumma. Ei auttanut kuin ojentaa johtajan kirjoittama rahapaperi tiskiin. Victor halusi kyllä nähdä erittelyn laskusta ja mutta erilaisten ruokien, juomien ja viihdykkeiden nimien määrä sai hänet voimaan pahoin ja hän ojensi avuttomana paperin takaisin hotellivirkailijalle. Joka hymyili aurinkoista hymyään ja nyökytti päätään. Hauska ilta, hauska ilta! Tervetuloa uudelleen!


Pari päivää sen jälkeen kun miehet olivat palanneet San Miguelin matkaltaan takaisin Perro Cansadoon tapahtui jotain peruuttamatonta. Tai olihan se tapahtunut jo aiemmin, mutta se kaikki tuli päivän valoon vasta sitten. Matka oli muutenkin ollut sekava ja mystinen. Miehet olivat olleet paluunsa jälkeen vaitonaisia ja mumisseet epäselvästi kun toiset olivat kyselleet korvausten perään. Postia kuljettava poikanen juoksi pitkin kylän raittia ja huuteli mennessään: ”JOSE ON PÄÄSSYT LEHTEEN!” Ihmset kääntyivät katsomaan ja nopeasti lehdet pojan käsistä oli viety. Sitten niitä yhdessä ihmeteltiin. Lehdessä toisella sivulla oli iso kuva, jossa Jose piteli kainalossaan nuorta hotelliketjun perijää Ricardoa. Jose oli ihan edustava, leveä hymy, paljas rinta ja pullistettu hauis.

Kommentit