perjantai 30. joulukuuta 2011

¿Dónde está el sol?

¿Dónde está el sol?
¿Detrás de las nubes?
El sol brilla en el otro lado del mundo,
por encima de la gente feliz 
ilumina, calor 

Solo en el almuerzo, el sol está aquí
dejar sin comer, tener prisa
Vuelve a la mundo del luz
Él nos abandona
Las flores mueren en frascos
Las serpientes se congelará sus huecos
 
¿Dónde está el sol?
bailando en la playa
Traidor!


 
   
 

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Esc

Esc(Escape) on se nappula, jolla katkaistaan ohjelman suorittaminen. Se sijaitsee näppäimistön vasemmassa yläkulmassa. Oi, jospa se toimisi myös käytännön elämässä: Aamulla hanskat hukassa, auto jäässä, myöhässä, tankki tyhjä: ESC Töissä paska päivä, asiakkaat hankalia ja päätä särkee: ESC. Palkkapäivä, liikaa laskuja, jääkaappi tyhjä ja mieli matalalla: ESC. Pimeä talvi, huono elämä, alkoholiongelma, masennus: ESC.

Oma Esc- nappulani on sisällä päässäni. Sitä painamalla pääsen merenrantaan, jossa aurinko laskee, hiekka on vielä lämmintä ja lempeä tuuli puhaltaa. Astelen hiekalla ihan vesirajaan ja katselen ja kuuntelen. Aallot lyövät rantaan rauhaisina ja noudattaen omaa rytmiään. Rakastan ääntä, joka syntyy kun vesi siilautuu hiekan läpi takaisin kohti merta.

Rakastan hetkeä jolloin veden ja taivaan välinen raja lähes häipyy. Aurinko on juuri laskenut, mutta antaa vielä valoaan. Vesi näyttää metallinharmaalta, hopeiselta. Taivas on osin saman värinen mutta auringonlaskupaikalta sekaansa purppuraa, joka hitaasti vajoaa mereen.

Rakastan viilenevän hiekan tuntua jalan alla ja heikkoa kumisevaa ääntä, joka syntyy kun sen päällä juoksee. Menen makuulle hiekalle ja painan korvani maahan. Kuulen meren ja maan ääniä. Olen yhtä luonnon kanssa ja korvassani on hiekkaa. Tuuli heittää sitä myös hiuksiini. Voisin maata tässä hiljaa, vaikka ilma viilenee. Voisin katsoa miten yön sininen muste leviää taivaalle ja sytyttää miljoonat tähdet tuikkimaan. Kuvittelen peiton päälleni ja nukahdan hetkeksi rannalle.


Mitä sinun Esc-näppäimestäsi tapahtuu?

perjantai 23. joulukuuta 2011

Liikaa aikaa ajatella

Laskeutuminen jouluun on tänä vuonna tapahtunut ajan kanssa ja ilman suurempaa hössötystä. En ole tehnyt joulusiivousta, en hankkinut lahjoja kuin kaksi kappeletta. En ole tehnyt jouluruokia, enkä aio tehdäkään muuta kuin joulupuuroa. Sen sijaan olen levännyt ja lukenut. Tilasin itselleni lahjaksi Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä ja luin sen tänään loppuun. Pääni on täynnä ajatuksia. Huomaan, että monilta osin Kaarinan ajatukset vastaavat omiani. Tosin en ole toteuttanut moniakaan ajatuksiani, mutta arvomaailmani on hyvin samankaltainen.

Olen miettinyt paljon nykyisen maailmanmenon päättömyyttä. Miten vähän kyseenalaistamme arvoja ja ajatuksia, joita meille syötetään median toimesta, koulutuksen, kasvatuksen ja kulttuurin kautta. Meille opetetaan työmoraalia, kulutusta, yrittäjyyttä ja markkinataloutta. Meidät pelotellaan hulluuden partaalle uhkakuvilla talouden romahtamisesta, lamasta, lainankoroista, velkaantumisesta, sikainfluessasta, superviruksista, ruuan lisäaineista ja ties mistä maailmanlopusta.

Kaiken tavaran haluaminen saa meidät orjuuttamaan itsemme työllä, josta yleensä maksetaan naurettavan pientä palkkaa. Palkkaa, jolla ostamme lisää tavaraa, jonka kuvittelemme tekevän meidät onnelliseksi, täyttävän tyhjiön sisällämme, muuttavan kotimme kartanoksi.

Tätä kulutusta ylläpidetään markkinointiviestinnällä, jota tuputetaan meille joka tuutista tuhansia kertoja päivässä. Tavalliset lehtiartikkelit ovat täynnä mainoksia. Urheilu, liikennne, internet, jopa yksityisten ihmisten ylläpitämät blogit työntävät silmille mainoksia, logoja ja tuotesijoittelua. Haluamme sen kaiken, mitä meille keksitään tarjota. Haluamme sen, koska muutkin haluavat ja haluamme kuulua joukkoon, olla trendikkäitä ja mukana muodissa. Sisustuslehdet ja blogit näyttävät meille miltä kodin pitää näyttää ja aikakausilehdet tuputtavat meille kauneutta, hyvinvointia ja muotia. Tv- mainokset uskottelevat, että tuote x saa meidät menestymään, hankkimaan puolison, tuntemaan itsemme jumalattareksi ja hypnotisoimaan kaikki vastaantulijat.

Televisio ja tietokone ovat hyviä apuvälineitä tiedonhankkimisen ja jakamisen kannalta, mutta siinä sivussa niitä käytetään turhanpäiväiseen ajanvietteeseen ja passivoivaan ja vahingollisen propagandan levittämiseen.
Kuinka kauas todellisesta elämästä ja sen perusasioista nykyihminen voikaan joutua! Voit istua päivät tietokoneella pelaamassa keinotekoisessa maailmassa ja luoda itselleen digitaalista maailmaa ja identiteettiä. Toiset oikeasti maksavat rahaa saadakseen digitaaliseen huoneeseensa uuden sohvan tai hankkiakseen sähköiselle hahmolleen uudet vaatteet.   

Elämä on loppujen lopuksi kuitenkin melko yksinkertaista: Meidän pitää syödä, juoda ja hengittää. Meidän pitää suojata itsemme kylmältä ja nukkua, jotta pysymme terveinä. Kaikki muu on haihattelua. Me emme tarvitse tekokynsiä, irtohiuksia, pakaraimplantteja, ryppyrasvoja, lisäravinteita Andien rinteiltä, kolestererolia alentavaa margariinia, vartalon mukaan muovautuvaa moottorisänkyä, kahvikonetta, kotiteatteria, uutta autoa ja muuta moskaa elääksemme. Emme tarvitse vaikka meille niin uskotellaan! Suosittelen uuden asenteen käyttöönottoa. Suhtaudu kriittisesti kaikkeen viestintään, mitä sinuun kohdistetaan. Mieti onko tuputettu asia, tavara tai aate sinulle tarpeellinen vai uskotko vain tarvitsevasi sitä. Mieti jos sähkö katkeaa. Mitä silloin tarvitset kun hologrammit sammuvat ja kangastukset katoavat?

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Rauhallista joulun odotusta!
Pidetään hyvää huolta toisistamme!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Uudet kuusenkoristeet



Kriisinhallintaa

Monista meistä tulee kriisitilanteissa panikoivia pupuja. Kädet tärisee, jalat menee setsuuriksi, pää sumenee. Kännykkä näyttää raketinlähettimeltä, jonka toiminnassa ei tunnu olevan logiikkaa. Autolla ajo pelottaa. Liikenne vaikuttaa puurolta, eikä tarpeeksi isoja parkkiruutuja löydy koko kaupungista. Minä ainakin koen olevani pupu, joka mieluiten työntäisi pään pensaaseen. Hätätilanteessa toki on kaivettava esiin salaiset voimavarat ja edettävä määrätietoisesti kohti pelastusta. Kriisinhallintaa voi kai jotenkin opetella, mutta silloin kun on tosi kyseessä voi omaa toimintaa olla vaikeata ohjailla tai edes ennustaa.

Toisen hätä on silti asia, josta ei voi olla välittämättä. Jos kyseessä on läheinen, rakas ihminen on ihan sama pelottaako, väsyttääkö tai itkettääkö itseä, on vain pakko toimia. Ja mielellään rationaalisesti. Voimia tuntuu löytyvän, varmasti yhden supernaisen/miehen verran. Toki nämä verot maksetaan myöhemmin takaisin. Aamulla huomaa, että onkin aamu, eikä ilta, vaikka siltä tuntuisikin. Pitkän päivän tai yön jälkeen. Hengissä ollaan! Tervetuloa uusi päivä!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Sisustusblogiksi?

Turha kuvitella, että tällainen peli jatkuu. Tää ei ole mikään sisustusblogi :). Kunhan vapaapäivän hurmassa vähän kokeilin.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Historiaa

 
Joskus pankeissa sai nopeaa ja miellyttävää palvelua ja 40-vuotiaat perheenäidit näyttivät 60-vuotiailta.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?


Pari päivää on tuntunut siltä, että ryhtyypä mihin hyvänsä niin eipä tule valmista, ei onnistu ja menee pieleen. No, kai näitäkin päiviä pitää sitten olla.  Pää on täynnä ideoita, mutta toteutus hieman tökkii. Vapaapäivä vois tehdä terää..

maanantai 12. joulukuuta 2011

Jouluhömppää

Pikainen postaus muutamalla kuvalla.


 Tässä joulumakoset. Luulen, että tulevat syödyksi jo ennen joulua ja joutuu tekemään lisää. Siskon tekemistä tuli parempia kuin omistani, jotka maistuvat lähinnä kookosrasvalle. Sekin jäi vähän korjattavaksi...



Tässä ensimmäinen versio säilyketölkkilyhdystä. Kissaturvallinen malli toimii led valoilla, joita tilasin biltemasta 1.90/kpl. Ledissä on kaksipuolinen tarra, jolla kiinnitin sen purkin pohjaan. Reijityksen saa suunniteltua helposti ruutupaperille, rasti ruutuun menetelmällä. Sitten vain ruutupaperi purkin ympärille ja reikiä tekemään. Eka versio tuli puhkottua naula ja vasara- systeemillä. Seuraavan taidan tehdä porakoneella. Ideasta kehitellään myöhemmin riippuva kattomalli, joka saa myös maalia pintaan. Nyt vaan säilykepurkkeja dyykkaamaan/tyhjentämään! Käy varmasti myös kynttilälyhdyksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sanoista tekoihin

Olen pohtinut tästä asiasta kirjoittamista jo pitkään. Jotenkin tuntuu, ettei minulla kuitenkaan ole mitään syytä kirjoittaa kyseisellä otsikolla, koska teot ovat jääneet puheen ja pohdinnan asteelle. Haluaisin kuitenkin jotenkin realisoida niitä ajatuksia, joita päivittäin pohdin. Useiden muutosten jarruna toimii, ikävä kyllä, raha. Tai paremminkin sen puute.Tai ainakin pelko sen puutteesta.

Muita tekijöitä ovat varmasti sisäinen muutosvastaisuus, pelot, laiskuus, kiire yms.. Kuitenkin pidän itseäni ekoilevana tyyppinä, kasvatan itse ruokaa ja säilön kesän satoa talven varalle. Haluaisin kuitenkin tehdä valintoja, joilla olisi isompia vaikutuksia. Vaikutusten pitäisi näkyä henkilökohtaisella tasolla ja sen lisäksi julistaa jollain tavoin arvojani. Suoranaiseen köyhäilyyn en ehkä olisi valmis, mutta suuretkaan muutokset eivät minua pelota. Tiedän, että monia isoja elämänmuutoksia seuraa korjausliike, mutta yhtä usein elämänmuutokset saatetaan kokea myönteisinä ja uutta luovina kokemuksina.

Ennemmin pelkoni kohdistuvat ympäristön reaktioihin. Lähipiirissäni on monta ihmistä, jotka varmasti hyväksyisivät ajatukseni helposti, mutta myös niitä, joiden mielestä olisin haihattelija, hippi ja hullu.
Onko pelko tehdä virheitä niin suuri, että se estää meitä kehittymästä ihmisinä? Onko mukavuusalueella makailu niin paljon lokoisampaa, että se estää meitä toteuttamasta haaveitamme? Tarvitsemmeko sosiaalista hyväksyntää kipeämmin kuin omien arvojemme toteuttamista?

maanantai 5. joulukuuta 2011

Kotiliesi 3

Tällaisenkin laittaisin jos olis keittiössä tilaa.. Vai pitäiskö vaan tehdä sinne tilaa.
Paikallinen Varaosapankki, jossa on myytävänä kierrätystavaraa myy tätä hintaan 200 €/ tarjous

Lämpöä tupaan

Meille tulee tällainen:
Tuskin maltan odottaa...