Sanoista tekoihin

Olen pohtinut tästä asiasta kirjoittamista jo pitkään. Jotenkin tuntuu, ettei minulla kuitenkaan ole mitään syytä kirjoittaa kyseisellä otsikolla, koska teot ovat jääneet puheen ja pohdinnan asteelle. Haluaisin kuitenkin jotenkin realisoida niitä ajatuksia, joita päivittäin pohdin. Useiden muutosten jarruna toimii, ikävä kyllä, raha. Tai paremminkin sen puute.Tai ainakin pelko sen puutteesta.

Muita tekijöitä ovat varmasti sisäinen muutosvastaisuus, pelot, laiskuus, kiire yms.. Kuitenkin pidän itseäni ekoilevana tyyppinä, kasvatan itse ruokaa ja säilön kesän satoa talven varalle. Haluaisin kuitenkin tehdä valintoja, joilla olisi isompia vaikutuksia. Vaikutusten pitäisi näkyä henkilökohtaisella tasolla ja sen lisäksi julistaa jollain tavoin arvojani. Suoranaiseen köyhäilyyn en ehkä olisi valmis, mutta suuretkaan muutokset eivät minua pelota. Tiedän, että monia isoja elämänmuutoksia seuraa korjausliike, mutta yhtä usein elämänmuutokset saatetaan kokea myönteisinä ja uutta luovina kokemuksina.

Ennemmin pelkoni kohdistuvat ympäristön reaktioihin. Lähipiirissäni on monta ihmistä, jotka varmasti hyväksyisivät ajatukseni helposti, mutta myös niitä, joiden mielestä olisin haihattelija, hippi ja hullu.
Onko pelko tehdä virheitä niin suuri, että se estää meitä kehittymästä ihmisinä? Onko mukavuusalueella makailu niin paljon lokoisampaa, että se estää meitä toteuttamasta haaveitamme? Tarvitsemmeko sosiaalista hyväksyntää kipeämmin kuin omien arvojemme toteuttamista?

Kommentit

  1. Muut ihmiset arvostelevat yleensä vähemmän valintojamme, kuin itse luulemme...muiden miellyttäminen on hankala elämäntehtävä, siinä harvoin onnistuu?!?

    VastaaPoista
  2. Tästä aiheesta olen keskustellut paljon mieheni kanssa, joka kokee ulkopuolisen, sosiaalisen paineen aivan liian voimakkaana. Ehkä juuri minunkin olisi syytä tehdä niin kuin opetan, eli antaa piutpaut muiden mielipiteille.

    VastaaPoista
  3. Äkillisten suurien muutosten pelko, muutosten jotka eivät ole välttämättömiä, tulee varmaan aika pitkältä jostain primitiivireaktioiden tasolta. Turvallisuus on aika tärkeää, että voi tuntea olonsa levolliseksi. En niinkään paljon laittaisi painoa sosiaalisille syille, suhteita tulee ja menee, läheisimmät pysyvät läheisinä suurissakin melskeissä. Parisuhteessa on kyllä otettava huomioon molempien mielipiteet. Ettei omassa tekemisen kaipuussa polkisi toista jalkoihinsa. Olemme kuitenkin kaikki yhtä tärkeitä. Kirkkaita ajatuksia toivotellen.

    VastaaPoista
  4. Olen pohtinut täysin samoja ajatuksia. Tulin siihen tulokseen, että suurin este näille muutoksille olemme me itse pelkoinemme. Pelkäämme, ettei se muutoskaan tee meistä onnellisempia ja eheämpiä. Epävarmuus muutoksen ihanuudesta estää tekemästä suuria ratkaisuja. Toisaalta muutoksia voi tehdä pienemmässäkin mittakaavassa, kuten olemme jo tehneetkin. Niitä ei pidä väheksyä. Hiljaa hyvä tulee. Ei se maailmakaan muutu yhdessä yössä. Ensi kesänä voisimme laittaa luomokanoja vaikka yhteisesti tänne meille asustelemaan tai jotain ...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti