Liikaa aikaa ajatella

Laskeutuminen jouluun on tänä vuonna tapahtunut ajan kanssa ja ilman suurempaa hössötystä. En ole tehnyt joulusiivousta, en hankkinut lahjoja kuin kaksi kappeletta. En ole tehnyt jouluruokia, enkä aio tehdäkään muuta kuin joulupuuroa. Sen sijaan olen levännyt ja lukenut. Tilasin itselleni lahjaksi Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä ja luin sen tänään loppuun. Pääni on täynnä ajatuksia. Huomaan, että monilta osin Kaarinan ajatukset vastaavat omiani. Tosin en ole toteuttanut moniakaan ajatuksiani, mutta arvomaailmani on hyvin samankaltainen.

Olen miettinyt paljon nykyisen maailmanmenon päättömyyttä. Miten vähän kyseenalaistamme arvoja ja ajatuksia, joita meille syötetään median toimesta, koulutuksen, kasvatuksen ja kulttuurin kautta. Meille opetetaan työmoraalia, kulutusta, yrittäjyyttä ja markkinataloutta. Meidät pelotellaan hulluuden partaalle uhkakuvilla talouden romahtamisesta, lamasta, lainankoroista, velkaantumisesta, sikainfluessasta, superviruksista, ruuan lisäaineista ja ties mistä maailmanlopusta.

Kaiken tavaran haluaminen saa meidät orjuuttamaan itsemme työllä, josta yleensä maksetaan naurettavan pientä palkkaa. Palkkaa, jolla ostamme lisää tavaraa, jonka kuvittelemme tekevän meidät onnelliseksi, täyttävän tyhjiön sisällämme, muuttavan kotimme kartanoksi.

Tätä kulutusta ylläpidetään markkinointiviestinnällä, jota tuputetaan meille joka tuutista tuhansia kertoja päivässä. Tavalliset lehtiartikkelit ovat täynnä mainoksia. Urheilu, liikennne, internet, jopa yksityisten ihmisten ylläpitämät blogit työntävät silmille mainoksia, logoja ja tuotesijoittelua. Haluamme sen kaiken, mitä meille keksitään tarjota. Haluamme sen, koska muutkin haluavat ja haluamme kuulua joukkoon, olla trendikkäitä ja mukana muodissa. Sisustuslehdet ja blogit näyttävät meille miltä kodin pitää näyttää ja aikakausilehdet tuputtavat meille kauneutta, hyvinvointia ja muotia. Tv- mainokset uskottelevat, että tuote x saa meidät menestymään, hankkimaan puolison, tuntemaan itsemme jumalattareksi ja hypnotisoimaan kaikki vastaantulijat.

Televisio ja tietokone ovat hyviä apuvälineitä tiedonhankkimisen ja jakamisen kannalta, mutta siinä sivussa niitä käytetään turhanpäiväiseen ajanvietteeseen ja passivoivaan ja vahingollisen propagandan levittämiseen.
Kuinka kauas todellisesta elämästä ja sen perusasioista nykyihminen voikaan joutua! Voit istua päivät tietokoneella pelaamassa keinotekoisessa maailmassa ja luoda itselleen digitaalista maailmaa ja identiteettiä. Toiset oikeasti maksavat rahaa saadakseen digitaaliseen huoneeseensa uuden sohvan tai hankkiakseen sähköiselle hahmolleen uudet vaatteet.   

Elämä on loppujen lopuksi kuitenkin melko yksinkertaista: Meidän pitää syödä, juoda ja hengittää. Meidän pitää suojata itsemme kylmältä ja nukkua, jotta pysymme terveinä. Kaikki muu on haihattelua. Me emme tarvitse tekokynsiä, irtohiuksia, pakaraimplantteja, ryppyrasvoja, lisäravinteita Andien rinteiltä, kolestererolia alentavaa margariinia, vartalon mukaan muovautuvaa moottorisänkyä, kahvikonetta, kotiteatteria, uutta autoa ja muuta moskaa elääksemme. Emme tarvitse vaikka meille niin uskotellaan! Suosittelen uuden asenteen käyttöönottoa. Suhtaudu kriittisesti kaikkeen viestintään, mitä sinuun kohdistetaan. Mieti onko tuputettu asia, tavara tai aate sinulle tarpeellinen vai uskotko vain tarvitsevasi sitä. Mieti jos sähkö katkeaa. Mitä silloin tarvitset kun hologrammit sammuvat ja kangastukset katoavat?

Kommentit

  1. Tähän ei ole mitään lisättävää, näin juuri sen myös minä näen. Jokaisen pitää vain ihan itse prosessoida nämä asiat, joillekkin vain ulkoinen moska on edelleen asia, jonka kautta he antavat muiden kaltaistensa arvottaa itsensä.Itse mietin keinoja ja tapoja tehdä elämästäni näköistäni. Samalla joudun selittelemään ihmetteleville omia näkökantojani. Negatiivisuudeltakaan ei aina välty, asian selättämisen tekisi helpommaksi se että olisi itse jonkinsortin guru, vaan kun en ole on vain luotettava siihen "mutu-juttuun". Jaksamista talvenselällä tarpomiseen, vaikka elämä onkin kinkkistä, ei anneta sen nutistaa iloa sisällämme. Lämmin Jouluhalaus sinne!

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitan joka sanan. Sinä osaat kirjoittaa asiat juuri niinkuin ajattelen! Lämmintä Joulua ja uskoa parempaan tulevaisuuteen! Ps. Menen katsastamaan Espanjasta niitä maatiloja. Kerron sit mitä löyty.

    VastaaPoista
  3. No,kyllä se näin menee hyvin pitkälti.
    Lämmintä joulun loppua ja koitetaan tuletta päitämme.
    Olen iloinen ,että löysin antamisen lahjan tänäkin jouluna! Ilman sitä varsinaista lahjaa.

    VastaaPoista
  4. tilda-alma: Kiitos ja tervetuloa lukemaan sekavia kirjoituksiani! Pääntuuletus on enemmän kuin tarpeen. Joskus tuntuu pää olevan niin täynnä ajatuksia, että päälaki kohoilee.

    VastaaPoista
  5. Täysin samaa mieltä kanssasi kaiken kuluttamisen tarpeettomuudesta/tarpeellisuudesta. Vaan tuleeko vielä suurempi työttömyys jos kaikki ajattelevat samoin? Kun ei tarvitakaan sitä mahdotonta määrää tavaraa jota tehtaat työntävät markkinoille. Jokainen on joutunut ja joutuu ratkaisemaan kulutuksen määrän ihan itse, varallisuuden, omien elämän arvojensa yms asioiden pohjalta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti