Työt alkoi, yritetään ylläpitää luovuutta

Päivät kuluvat niin nopeaan. Pelkään, että ihan "huomenna" huomaan olevani eläkeiässä ja kaikki kiva jäi tekemättä.. ei vaan jaksa. Työ todella vie enemmän kuin sen kahdeksan tuntia päivässä. Työ vaivaa mieltä viimeiseksi illalla, ennen nukahtamista, tulee uniin ja on taas ajatuksissa heti herättyä. Energiaa kuluu ja kotona illalla vietetyt tunnit tuntuvat tosi lyhyiltä. Viikonloppuna huomaan, että vasta sunnuntaina alkaa luovuus luistaa. Yritän tosissani uppoutua harrastuksiini, jotta saan hetken hengähtää. Olla ajattelematta töitä. Olla vapaalla.

Kontrasti kotona vietettyihin viikkoihin on jyrkkä. Töissä on koko ajan kiire. Kaikki henkilökohtaiset asiat jäävät hoitamatta tai ainakin aivan viime tinkaan. Ärsyynnyn kun oma puhelimeni soi. Kuka siellä soittaa? Nyt ei sovi. Olen töissä. Ajatus katkeaa. Tarvitsen kupin kahvia ja vessatauon, mutta kumpaakin pitää hoputtaa. Mikä helkkarin pakko on koko ajan olla kiireessä? Miksi mitään ei saa tehdä rauhassa? Kuka minua käskee? Olenko sittenkin itse pahin orjapiiskurini?

Onnistuisinko työssäni, tekisinkö tulosta, pysyisinkö aikataulussa jos ottaisin kaiken hitaammin? Istuisin vessassa edes viisi minuuttia. Joisin rauhassa kahvini. Söisin ruokani hitaasti, mättölapioinnin sijaan. Jospa ottaisin tavaksi sanoa, ettei minulla ole mitään kiirettä. Leimautuisinko laiskottelijaksi ja hitaaksi älykääpiöksi?

Kommentit

  1. Lähetän täältä sinulle voimia ja jaksamista ison pussukan. Toivottavasti saavutat tasapainon työssä, etkä joudu sellaiseen kärrynpyörään josta singahtaa ulos vammaisena mieleltään ja ropaltaan. Kuten eräälle kävi.

    VastaaPoista
  2. Juu just noin se menee... tuota helvettiä olen kiertänyt 38vuotta. Tosin alkuvuosina ehti ihan erilailla kysästä työkaverin kuulumiset ja juoppasta kupposen kahvia kanssaan.
    Osittain sekin on totta että itse on oma orjapiiskurinsa.. Sukuvika... että haluaa tehdä työnsä tunnollisesti ja hyvin, nykymaailmassa mahdoton yhtälö totetuttaa normityöaikana. Niinpä yllytänkin luovaan laiskuuteen.. Kun pidät tauon juot kaffeet rauhassa ajattelet ihan muuta, niin työn ääreen palatessa on ihan erilailla virtaa jatkaa. Minitauot on kultaakin kalliimpia jaksamiselle. Voisin kirjoittaa piiitkän tarinan miten käy kun antaa tuon hullunmyllyn jatkua vuosia. Suosittelen terapeuttini vinkkiä.. kun lähdet töistä ripustat työajatusrepun portinpieleen tai omenapuun oksaan... ja siitä se taas aamulla löyty. Älä päästä sitä työajatus-reppua kotiisi, siellä kuuluu olla muut ajatukset :) Tiedän, tiedän ei ole helppoa se..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Mar-ra-skuuuu!

Kynttilän korvike