Työnhakua ja koulutusta

Olen ollut työstä vapaa nyt aika tarkkaan kuukauden. Olen tietysti lähetellyt vinon pinon hakemuksia ja toivonut haastattelukutsua. Yhdestä avoimesta esimiespaikasta on tänä aikana soitettu ja suoraan sanottuna toivoin, etteivät soittaisi toista kertaa. Puhelussa vilahteli sanoja, jotka eivät miellyttäneet business-allergisia korviani. Kirjoitin edessä olevaan paperiin yhden sanan: Heittopussi. Eivät soittaneet toista kertaa.

No, muuten on ollut aika lailla hiljaista. Jopa niin hiljaista, että soitin eilen työ-ja elinkeinotoimistoon (hieno nimi työkkärillä nykyään) ja kyselin mahdollisuuksia jatkokoulutukseen. Samalla tulin tokaisseeksi, että taidan olla jo liian vanha kun en pääse edes haastatteluihin, vaikka koulutukseni ja työkokemukseni perusteella olisin sopinut jo moneenkin hakemaani paikkaan. Olen 42-vuotias. Minua kiukutti. Muistin jo vuosien takaa yhden haastattelun, jonka aikana erään huonekalukaupan kauppias totesi, että alan olla jo liian vanha. Olin muistaaksi tuolloin 34-vuotias. Näytin kyllä närkästykseni tuon lausunnon suhteen. Sain tuon haastattelun perusteella paikan, mutta en viihtynyt talossa kovin pitkään. Olin kai sittenkin liian vanha, kusetettavaksi.

Palatakseni aiheeseen: Kiukuttelu kannattaa. Sain tänään haastattelukutsun. Haastattelu on jo tänään. On hauska seurata omia tuntemuksiaan. Olenhan eräänlainen haastattelukonkari ja itsekin istunut haastattelijan paikalla monet kerrat. Luuletko onko väliä onko minulla beige vai vaaleanpunainen paita?

Kommentit