perjantai 30. joulukuuta 2011

¿Dónde está el sol?

¿Dónde está el sol?
¿Detrás de las nubes?
El sol brilla en el otro lado del mundo,
por encima de la gente feliz 
ilumina, calor 

Solo en el almuerzo, el sol está aquí
dejar sin comer, tener prisa
Vuelve a la mundo del luz
Él nos abandona
Las flores mueren en frascos
Las serpientes se congelará sus huecos
 
¿Dónde está el sol?
bailando en la playa
Traidor!


 
   
 

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Esc

Esc(Escape) on se nappula, jolla katkaistaan ohjelman suorittaminen. Se sijaitsee näppäimistön vasemmassa yläkulmassa. Oi, jospa se toimisi myös käytännön elämässä: Aamulla hanskat hukassa, auto jäässä, myöhässä, tankki tyhjä: ESC Töissä paska päivä, asiakkaat hankalia ja päätä särkee: ESC. Palkkapäivä, liikaa laskuja, jääkaappi tyhjä ja mieli matalalla: ESC. Pimeä talvi, huono elämä, alkoholiongelma, masennus: ESC.

Oma Esc- nappulani on sisällä päässäni. Sitä painamalla pääsen merenrantaan, jossa aurinko laskee, hiekka on vielä lämmintä ja lempeä tuuli puhaltaa. Astelen hiekalla ihan vesirajaan ja katselen ja kuuntelen. Aallot lyövät rantaan rauhaisina ja noudattaen omaa rytmiään. Rakastan ääntä, joka syntyy kun vesi siilautuu hiekan läpi takaisin kohti merta.

Rakastan hetkeä jolloin veden ja taivaan välinen raja lähes häipyy. Aurinko on juuri laskenut, mutta antaa vielä valoaan. Vesi näyttää metallinharmaalta, hopeiselta. Taivas on osin saman värinen mutta auringonlaskupaikalta sekaansa purppuraa, joka hitaasti vajoaa mereen.

Rakastan viilenevän hiekan tuntua jalan alla ja heikkoa kumisevaa ääntä, joka syntyy kun sen päällä juoksee. Menen makuulle hiekalle ja painan korvani maahan. Kuulen meren ja maan ääniä. Olen yhtä luonnon kanssa ja korvassani on hiekkaa. Tuuli heittää sitä myös hiuksiini. Voisin maata tässä hiljaa, vaikka ilma viilenee. Voisin katsoa miten yön sininen muste leviää taivaalle ja sytyttää miljoonat tähdet tuikkimaan. Kuvittelen peiton päälleni ja nukahdan hetkeksi rannalle.


Mitä sinun Esc-näppäimestäsi tapahtuu?

perjantai 23. joulukuuta 2011

Liikaa aikaa ajatella

Laskeutuminen jouluun on tänä vuonna tapahtunut ajan kanssa ja ilman suurempaa hössötystä. En ole tehnyt joulusiivousta, en hankkinut lahjoja kuin kaksi kappeletta. En ole tehnyt jouluruokia, enkä aio tehdäkään muuta kuin joulupuuroa. Sen sijaan olen levännyt ja lukenut. Tilasin itselleni lahjaksi Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä ja luin sen tänään loppuun. Pääni on täynnä ajatuksia. Huomaan, että monilta osin Kaarinan ajatukset vastaavat omiani. Tosin en ole toteuttanut moniakaan ajatuksiani, mutta arvomaailmani on hyvin samankaltainen.

Olen miettinyt paljon nykyisen maailmanmenon päättömyyttä. Miten vähän kyseenalaistamme arvoja ja ajatuksia, joita meille syötetään median toimesta, koulutuksen, kasvatuksen ja kulttuurin kautta. Meille opetetaan työmoraalia, kulutusta, yrittäjyyttä ja markkinataloutta. Meidät pelotellaan hulluuden partaalle uhkakuvilla talouden romahtamisesta, lamasta, lainankoroista, velkaantumisesta, sikainfluessasta, superviruksista, ruuan lisäaineista ja ties mistä maailmanlopusta.

Kaiken tavaran haluaminen saa meidät orjuuttamaan itsemme työllä, josta yleensä maksetaan naurettavan pientä palkkaa. Palkkaa, jolla ostamme lisää tavaraa, jonka kuvittelemme tekevän meidät onnelliseksi, täyttävän tyhjiön sisällämme, muuttavan kotimme kartanoksi.

Tätä kulutusta ylläpidetään markkinointiviestinnällä, jota tuputetaan meille joka tuutista tuhansia kertoja päivässä. Tavalliset lehtiartikkelit ovat täynnä mainoksia. Urheilu, liikennne, internet, jopa yksityisten ihmisten ylläpitämät blogit työntävät silmille mainoksia, logoja ja tuotesijoittelua. Haluamme sen kaiken, mitä meille keksitään tarjota. Haluamme sen, koska muutkin haluavat ja haluamme kuulua joukkoon, olla trendikkäitä ja mukana muodissa. Sisustuslehdet ja blogit näyttävät meille miltä kodin pitää näyttää ja aikakausilehdet tuputtavat meille kauneutta, hyvinvointia ja muotia. Tv- mainokset uskottelevat, että tuote x saa meidät menestymään, hankkimaan puolison, tuntemaan itsemme jumalattareksi ja hypnotisoimaan kaikki vastaantulijat.

Televisio ja tietokone ovat hyviä apuvälineitä tiedonhankkimisen ja jakamisen kannalta, mutta siinä sivussa niitä käytetään turhanpäiväiseen ajanvietteeseen ja passivoivaan ja vahingollisen propagandan levittämiseen.
Kuinka kauas todellisesta elämästä ja sen perusasioista nykyihminen voikaan joutua! Voit istua päivät tietokoneella pelaamassa keinotekoisessa maailmassa ja luoda itselleen digitaalista maailmaa ja identiteettiä. Toiset oikeasti maksavat rahaa saadakseen digitaaliseen huoneeseensa uuden sohvan tai hankkiakseen sähköiselle hahmolleen uudet vaatteet.   

Elämä on loppujen lopuksi kuitenkin melko yksinkertaista: Meidän pitää syödä, juoda ja hengittää. Meidän pitää suojata itsemme kylmältä ja nukkua, jotta pysymme terveinä. Kaikki muu on haihattelua. Me emme tarvitse tekokynsiä, irtohiuksia, pakaraimplantteja, ryppyrasvoja, lisäravinteita Andien rinteiltä, kolestererolia alentavaa margariinia, vartalon mukaan muovautuvaa moottorisänkyä, kahvikonetta, kotiteatteria, uutta autoa ja muuta moskaa elääksemme. Emme tarvitse vaikka meille niin uskotellaan! Suosittelen uuden asenteen käyttöönottoa. Suhtaudu kriittisesti kaikkeen viestintään, mitä sinuun kohdistetaan. Mieti onko tuputettu asia, tavara tai aate sinulle tarpeellinen vai uskotko vain tarvitsevasi sitä. Mieti jos sähkö katkeaa. Mitä silloin tarvitset kun hologrammit sammuvat ja kangastukset katoavat?

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Rauhallista joulun odotusta!
Pidetään hyvää huolta toisistamme!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Uudet kuusenkoristeet



Kriisinhallintaa

Monista meistä tulee kriisitilanteissa panikoivia pupuja. Kädet tärisee, jalat menee setsuuriksi, pää sumenee. Kännykkä näyttää raketinlähettimeltä, jonka toiminnassa ei tunnu olevan logiikkaa. Autolla ajo pelottaa. Liikenne vaikuttaa puurolta, eikä tarpeeksi isoja parkkiruutuja löydy koko kaupungista. Minä ainakin koen olevani pupu, joka mieluiten työntäisi pään pensaaseen. Hätätilanteessa toki on kaivettava esiin salaiset voimavarat ja edettävä määrätietoisesti kohti pelastusta. Kriisinhallintaa voi kai jotenkin opetella, mutta silloin kun on tosi kyseessä voi omaa toimintaa olla vaikeata ohjailla tai edes ennustaa.

Toisen hätä on silti asia, josta ei voi olla välittämättä. Jos kyseessä on läheinen, rakas ihminen on ihan sama pelottaako, väsyttääkö tai itkettääkö itseä, on vain pakko toimia. Ja mielellään rationaalisesti. Voimia tuntuu löytyvän, varmasti yhden supernaisen/miehen verran. Toki nämä verot maksetaan myöhemmin takaisin. Aamulla huomaa, että onkin aamu, eikä ilta, vaikka siltä tuntuisikin. Pitkän päivän tai yön jälkeen. Hengissä ollaan! Tervetuloa uusi päivä!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Sisustusblogiksi?

Turha kuvitella, että tällainen peli jatkuu. Tää ei ole mikään sisustusblogi :). Kunhan vapaapäivän hurmassa vähän kokeilin.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Historiaa

 
Joskus pankeissa sai nopeaa ja miellyttävää palvelua ja 40-vuotiaat perheenäidit näyttivät 60-vuotiailta.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?


Pari päivää on tuntunut siltä, että ryhtyypä mihin hyvänsä niin eipä tule valmista, ei onnistu ja menee pieleen. No, kai näitäkin päiviä pitää sitten olla.  Pää on täynnä ideoita, mutta toteutus hieman tökkii. Vapaapäivä vois tehdä terää..

maanantai 12. joulukuuta 2011

Jouluhömppää

Pikainen postaus muutamalla kuvalla.


 Tässä joulumakoset. Luulen, että tulevat syödyksi jo ennen joulua ja joutuu tekemään lisää. Siskon tekemistä tuli parempia kuin omistani, jotka maistuvat lähinnä kookosrasvalle. Sekin jäi vähän korjattavaksi...



Tässä ensimmäinen versio säilyketölkkilyhdystä. Kissaturvallinen malli toimii led valoilla, joita tilasin biltemasta 1.90/kpl. Ledissä on kaksipuolinen tarra, jolla kiinnitin sen purkin pohjaan. Reijityksen saa suunniteltua helposti ruutupaperille, rasti ruutuun menetelmällä. Sitten vain ruutupaperi purkin ympärille ja reikiä tekemään. Eka versio tuli puhkottua naula ja vasara- systeemillä. Seuraavan taidan tehdä porakoneella. Ideasta kehitellään myöhemmin riippuva kattomalli, joka saa myös maalia pintaan. Nyt vaan säilykepurkkeja dyykkaamaan/tyhjentämään! Käy varmasti myös kynttilälyhdyksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sanoista tekoihin

Olen pohtinut tästä asiasta kirjoittamista jo pitkään. Jotenkin tuntuu, ettei minulla kuitenkaan ole mitään syytä kirjoittaa kyseisellä otsikolla, koska teot ovat jääneet puheen ja pohdinnan asteelle. Haluaisin kuitenkin jotenkin realisoida niitä ajatuksia, joita päivittäin pohdin. Useiden muutosten jarruna toimii, ikävä kyllä, raha. Tai paremminkin sen puute.Tai ainakin pelko sen puutteesta.

Muita tekijöitä ovat varmasti sisäinen muutosvastaisuus, pelot, laiskuus, kiire yms.. Kuitenkin pidän itseäni ekoilevana tyyppinä, kasvatan itse ruokaa ja säilön kesän satoa talven varalle. Haluaisin kuitenkin tehdä valintoja, joilla olisi isompia vaikutuksia. Vaikutusten pitäisi näkyä henkilökohtaisella tasolla ja sen lisäksi julistaa jollain tavoin arvojani. Suoranaiseen köyhäilyyn en ehkä olisi valmis, mutta suuretkaan muutokset eivät minua pelota. Tiedän, että monia isoja elämänmuutoksia seuraa korjausliike, mutta yhtä usein elämänmuutokset saatetaan kokea myönteisinä ja uutta luovina kokemuksina.

Ennemmin pelkoni kohdistuvat ympäristön reaktioihin. Lähipiirissäni on monta ihmistä, jotka varmasti hyväksyisivät ajatukseni helposti, mutta myös niitä, joiden mielestä olisin haihattelija, hippi ja hullu.
Onko pelko tehdä virheitä niin suuri, että se estää meitä kehittymästä ihmisinä? Onko mukavuusalueella makailu niin paljon lokoisampaa, että se estää meitä toteuttamasta haaveitamme? Tarvitsemmeko sosiaalista hyväksyntää kipeämmin kuin omien arvojemme toteuttamista?

maanantai 5. joulukuuta 2011

Kotiliesi 3

Tällaisenkin laittaisin jos olis keittiössä tilaa.. Vai pitäiskö vaan tehdä sinne tilaa.
Paikallinen Varaosapankki, jossa on myytävänä kierrätystavaraa myy tätä hintaan 200 €/ tarjous

Lämpöä tupaan

Meille tulee tällainen:
Tuskin maltan odottaa...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Toistuva uni. Laukut pakkaamatta.

Näen tätä samaa unta monenlaisina versioina ja toistona. Mitä se yrittääkään minulle kertoa, en oikein tiedä.
Viime öinen versio: Olen tyttöporukalla jossain koulutus/bile/lomareissulla. Ollaan oltu jo noin viikko ja viimeinen ilta tekee tuloaan. On tulossa jonkun sortin bileet. Valmistaudun huonekaverini kanssa iltaan, käyn suihkussa, pukeudun, laitan hiukset ja meikkaan. Etsin kenkiä sängyn alta ja juma, että siellä on kenkiä, kaikkea talvilenkkareista korkkareihin. Samaan aikaan tulee puhe huomisesta lähdöstä kotiin ja tajuan, että kaikki tavarani ovat pakkaamatta.

Joku sanoo, että nyt pitää kohta lähteä juhlapaikalle. En löydä kenkiäni mistään. Iskee paniikki. Kysyn huonekaverilta koska hän meinaa pakata tavaransa huomista lähtöä varten, Jaa, että on jo pakannut. Omat tavarat ovat sikin sokin ympäri huonetta ja näyttää siltä, että minun on juhlien sijaan jäätävä pakkaamaan. Lähtö kotiin on aikaisin aamulla. Alan sulloa tavaroitani kahteen matkalaukkuun. Minulla on näköjään mukana kaikkea: Patjoja, peittoja, vaatteita, kenkiä, vanhoja vinyylilevyjä, sekin Dion levy, jonka olen myynyt divariin jo 90-luvulla, kameroita, villasukkia... Laukut täyttyvät ja alan etsiä muovipusseja. Joku huutelee, että kyytimme on tullut. Nyt pitäisi lähteä juhliin. En voi. Minun on pakko pakata tavarat. Jään pakkaamaan. Muut lähtevät.

Illan kuluessa hotellihuone muuttuu kesämökiksi, joka on täynnä vanhoja huonekaluja ja vaatteita. Järjestelen lukemattomia hyllyjä ja petaan sänkyjä. Lajittelen roskia säkkeihin ja kerään joukosta omia tavaroitani muovipusseihin. Teen työtä koko yön ja aamulla on lähdön aika. Matkalaukkuni pullottavat ja tajuan etten voi ottaa muovipusseja mukaani, niitä on liikaa. Eikös lentokoneissa ole joku painorajoitus matkatavaroille. (Ahaa, olen siis lentomatkalla.) Tartun pullottaviin matkalaukkuihini ja olen todella huolissani jälkeeni jäävistä tavaroista, siellä on varmasti jotain tärkeää, jossakin noista muovipusseista. On kuitenkin pakko lähteä. Toivottavasti matkustusasiakirjani ovat matkalaukussa.

Tätä samaa: hotelli, laiva yms, pitää lähteä, tavarat pakkaamatta- unta näen jatkuvasti, enkä tajua sen viestiä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Joulukos se siellä hiipii huoneisiin?

 Tällaisen pitsitähden tein eilen. Yritin etsiä ohjetta netistä, mutta en löytänyt mieleiseeni malliin ohjetta, joten tein sitten omasta päästä. Tärkkäsin sokerivedellä  ja kuivuminen on meneillään. Kissa on sen yli jo kävellyt monta kertaa, joten sen tassut on varmaan melko tahmeat. Tähtönen on tarkoitus laittaa ikkunaan. Älkää vaan kysykö ohjetta. Tuskin osaisin itsekään toista samanmoista tehdä.
 Jouluvalot meni tänään ikkunaan (vaikka ei vielä ole edes joulukuu)<miehen kommentti..
So?
Vielä kun joku viitsis silittää noi verhot..

perjantai 25. marraskuuta 2011

Sattumaa ja onnenkauppaa?

Olen pohtinut viime päivinä sitä, että mikä ajaa meitä tekemään päätöksiä. Mitkä asiat vaikuttavat elämänpolun risteyksissä valitsemaan tietyn suunnan. Mikä osuus sattumalla on valintoihimme. Toisinaan tuntuu, että kaikki on vain sattumaa ja ajelehdimme elämän virrassa lastun lailla. Onko niin, että elämä vie meitä johonkin suuntaan ja ehkä vain kuvittelemme itse vaikuttavamme asioiden kulkuun?

Viime aikojen tapahtumat omassa elämässäni ovat saaneet miettimään sitä, miksi tietyt asiat toistuvat kehämäisesti uudelleen ja uudelleen. Jos haluat irti jostain, voit yrittää unohtaa sen ja keskittyä muihin asioihin. Mutta mitä kiihkeämmin yrität hätistää asian pois, sitä sinnikkäämmin se palaa luoksesi. Pääset siitä vasta kun olet käsitellyt sen ja oppinut siitä.

Arvomaailman asiat ovat tästä pahin esimerkki. Voit tehdä vuosikausia töitä urakehityksen eteen, mutta jos todellinen kutsumuksesi on muualla, olet paahtanut turhaan. Vaikka menestyisit väärällä alallasi ja palkkasi olisi suuri, jäät sisältä tyhjäksi ja tyytymättömäksi.

Koskaan ei pitäisi tyytyä puolitotuuksiin. Milloinkaan ei saisi uskoa järkiratkaisuihin. Aina pitäisi muistaa kuunnella sydäntään ja uskoa siihen, ettei elämä koostu satunnaisuuksista vaan useiden sopivien tilanteiden ketjulta, joka oikeiden valintojen kautta vievät meitä kohti sisäistä onnea. Eikä kannata pelätä vääriä valintoja. Tilaisuuksia tulee! Näitä sattumahetkiä, jolloin voit pohtia, vielä kerran, on tiesi oikea.

torstai 24. marraskuuta 2011

Mitä p ***:ttä!

Mitä kolmoismurhaaja tekee avovankilassa? No, ei yhtään mitään.. paitsi ehkä kävelee sieltä ulos.
Meidän kaikkien iloksi..keltaisissa haalareissa. Kiitos vainkeinhoitolaitos, tuntuu tosi turvalliselta!
www.hs.fi

maanantai 21. marraskuuta 2011

Vapaus mielipiteen ilmaisuun?

 Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta-blogissa käsitellään länsimaista vapautta ilmaista mielipidettään rauhanomaisesti kaduilla. Tässä linkki kirjoitukseen. Länsivaltioiden demokratia

Mielenosoitukset ympäri maailmaa jatkuvat, mutta uutiset eivät niistä edelleenkään kerro. Mielenilmaisijoiden leirejä on hajoitettu kyseenalaisin keinoin. Alusta asti poliisi on osoittanut raakuutta ja kovia keinoja mielenosoittajia kohtaan. Pitääkö rauhaomaiset mielenilmaukset hajottaa kyynelkaasulla, pippurisumutteella ja hakkaamisella?  Mikä merkitys on kauniilla sanoilla ja lupauksilla jos kadulle tulee kuitenkin kaasua silmiin ja pampusta päähän? Onko poliisi viimeinen hajoavan kapitalisimin puolustaja?

lauantai 12. marraskuuta 2011

Korvavalot ilman sähköasennusta

                                  
                                        +

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

maanantai 7. marraskuuta 2011

Uudet portaat kellariin

Oikeastaan harmittaa kun en ottanut kuvia ennen tämän projektin alkua, mutta kun tuntui, että kamera olisi varmaan hajonnut. Tää rappu oli niin järkyttävän kamalan ällöttävä.. Nyt vaan kellari itsessään on ihan eri paria porraskäytävän kanssa..
Ihan pieni kurkistus riittänee.

Valoa vinttiin

Kaamosmasennus yrittää lannistaa meistä monen näinä pitkinä, pimeinä ja toistaiseksi lumettomina päivinä.
Sarastusvalosta on joillekin apua, itsellenikin. Viime talvena olen ensimmäisen kerran kuullut korvavalosta, joka ensimmäisen kerran kuultuna lähinnä nauratti. Valoa korvaan! Mitä apua siitä nyt voisi olla? Korvahan kuulee, eikä näe. Sittemmin asiaa on jo ehditty jonkun verran tutkia, eikä korvavalosta ainakaan haittaa näytä olevan, päin vastoin.

Aivoista on löydetty valoon reagoivia proteiineja, joihin voidaan vaikuttaa korvaan suunnatulla valolla. Proteiinit vaikuttavat muun muassa mielihyvään ja masennukseen liittyvien serotoniinin ja melatoniinin tuotantoon ja varastointiin erikoistuneilla alueilla. Tästä saattaa olla merkittävää hyötyä kaamosmasennuksen hoitoon. Oululainen Valkee Oy valmistaa korvavalolaitetta, jonka mukana tulee käyttöliittymä ja USB- laturi. Laitteen hinta vaikuttaa melko korkealta ollakseen valolla varustetut korvanapit. Onneksi joku pellepeloton on jo antanut DIY (Do It Yourself=tee se itse)- ohjeet netissä. Metku.net/ Valokkeet

Nyt kaikki joukolla näpertelemään jouluvaloista korvaledejä.
Valoa jokaiseen syyspimeään vinttiin!

Muutama artikkeli aiheeseen liityen:
Korvavalo toimii sittenkin, Tekniikka ja Talous
Testi: Valkeen kirkasvalokuulokkeet kuumottavat, Taloussanomat
Oululaistutkijoiden läpimurto voi tuoda uuden avun kaamosmasennukseen, Kaleva

lauantai 29. lokakuuta 2011

pitkätossu-sukat

Nämä pääsee huomenna siskon luo.

Operaatio kellarinportaat

Kellarissamme on ollut todella ankeat portaat, jotka ovat olleet vauvankakankeltaisen kokolattiamaton peitossa. Yhtenä unettomana iltana päätin, että nyt saa riittää. Kaksi päivää sen jälkeen revin matot pois ja aloin maalata. Portaikon toinen ongelma ankeuden lisäksi on ollut pimeys. Nyt sekin on kadonnut.




Portaat olivat maton alta paljastuessaan itseasiassa aika ok. Maalaan ne kuitenkin yli ja  SIISTIT porrasmatot. Kuvassa portaat puoliksi maalattuna. Seinissä näkyy tuota ihanaa vaaleanpunaista ikilevyä, joka peittyy myös valkoisella maalilla. Pariin kohtaan porraskäytävää tulee liiketunnistimella varustetut led-valot. Tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ydinasiaa

Fennovoima on nimittänyt voittajan paikkalotossaan: Onnea Pyhäjoki! Saatte ydinvoimalan, rahaa, työpaikkoja, ilmaista mainosta, hyvinvointia, verotuloja ja kaikkea kivaa.

Miten voidaan rakentaa lisää ydinvoimaloita jos ei ole tietoa mihin sen tuottamat jäteet sijoitetaan? Tai tarkemmin: Miten voidaan suosia energiamuotoa, joka tuottaa jätettä, joka on vaarallista terveydelle vielä 100 000 vuoden päästä, kenties paljon, paljon pidempäänkin. Millä voidaan varmistaa etteivät tulevat sukupolvet louhi vahingossa esiin meidän jätteitämme. Onko aivan varma ettei jokin luonnonmullistus, jääkausi, maanjäristys tai maankuoren repeämä tuo ilmoille tätä säteilevää perintöämme tuleville polville. Kävisi järkeen jos edes yrittäisimme ratkaista jätteen sijoittamisen sijaan sen vaarattomaksi tekemistä. Onko ihminen luonnostaan niin itsekäs, ettei piittaa jälkeläisistään edes seuraavaan polveen kunhan itse saamme hyvinvointia, rahaa ja lampun loistetta.

Ikävä kyllä Suomi on ydinvoiman luvattu maa ainakin jos tarkastellaan asiaa suhteutettuna väkilukuun. Valmistuvien ja suunniteltujen uusien ydinvoimaloiden ansiosta pääsemme kärkikastiin sekä ydinvoiman, että ydinjätteen tuottajina. Myös uraanin louhintaa on Suomessa suunniteltu.

Ydinvoimaa ei voi millään muotoa kutsua puhtaaksi energiaksi. Uraanin louhinta ja jalostaminen polttoaineeksi tuottaa sivutuotteenaan radioaktiivista jätettä ja aiheuttaa saastumista mm. rikkihapon vuoksi, jota käytetään malmin sulattamiseen. Suomen valmistuva ydinvoimala Olkiluodossa tuottaa superydinjätettä, jonka hävittäminen ei onnistu, vaikka sen maahan hautaaminen tuntuukin olevan ydinvoiman kannattajien mielestä tosi hyvä idea.  Siis, täh? Kas, kun eivät ehdota jätteen ampumista avaruuteen.

Jo kun muut maat suunnittelvat ydinvoimasta luopumista niin Suomessa liputetaan edelleen euron kuvat silmissä sen puolesta. Ydinvoimalan rakentaminen maksaa ehkä noin 5,5 miljardia euroa, mutta hei, elämä on ja ydinreaktori maksaa. Eikä polttoainekaan ole ilmaista. Uraanioksidin hinta tuntuu heiluvan kuin hermostuneen lehmän hännän päässä. Hinta voi muutamassa vuodessa esimerkiksi nousta 15- kertaiseksi, kuten se onkin tehnyt. Siinäpä menee laskelmat uusiksi talousvastaavalta.

Siispä yhteenvetona voi sanoa ydinvoiman olevan sotkuista, kallista, vaarallista, epävakaata ja eettisesti erittäin epäilyttävää. Siinä ydinasiaa.
 

tiistai 18. lokakuuta 2011

Vapaa kapitalismi

Eikö juuri kapitalismi ole luvannut meille täyden vapauden. Minkä ihmeen vapauden? Mitä vapautta se on, että teet niska limassa töitä 18-vuotiaasta 65-vuotiaaksi vain maksaaksesi kohtuullisen elämisen ja sen jälkeen jäät taakaksi yhteiskunnalle, perheellesi, jälkeläisillesi. Onko vapautta se, että et voi päättää työurasi kestoa, et työmäärääsi, palkkaasi tai urasi laatua. Onko vapautta, että valtion, ylikansallisten yritysten, osakkeenomistajien, vakuutusyhtiöiden, pankkien, poliitikkojen ja kuntien päätökset saattavat ajaa taloutesi hurjaan syöksykierteeseen ilman omaa syytäsi.

Markkinatalouden tarkoitus ei ole luoda rikkautta kaikille vaan ohjata rikkaus niille, joilla sitä on jo ennestään. Markkinatalous on itseasiassa kaaos, jonka seurauksia pitkällä aikavälillä voidaan vain seurata sivusta. Kapitalismin arvomaailmaan ei kuulu vapaus kuin periaatteessa. Vapaus on vain niillä, joilla on taloudellinen valta. Muille se tarkoittaa pakkotyötä.
Timo Harakka kirjoitti aiheesta esimerkin elävästä elämästä mm. Lapin Kansassa
Tällä kirjoituksella Timo Harakka pääsee lukemistooni ainaisjäseneksi.

Inhimillinen tekijä

Ohjelmassa pohditaan kohtuullistamista käytännössä ja asennetasolla.
Linkki yle areenaan

lauantai 8. lokakuuta 2011

Puikkojen kalinaa ja syksyn värejä

 Tänä syksynä on tehty jo muutamat sukat. Punatulkkulangasta tein toiselle siskolleni sukat ja itselleni polkka-langasta pitsisukat. Tällä hetkellä kahdet sukat on työn alla. Tässäkin asiassa pitää tietysti olla joku tolkku.. sitä on toisinaan vaikea pitää. Vaikka kädet tuntuvat olevan luonnostaan levottomat ja liikkuvan automaattisesti sukkia tehdessä. Esimerkiksi tv:n katselu samalla käy ihan hyvin. Niskat tahtovat kyllä mennä jumiin jatkuvasta kutomisesta, mutta senkin uhalla kaivan kutimeni esiin lähes joka ilta. Kutominen on mielestäni niin ihanaa ja rentouttavaa. 


Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyy linssilude Nipsu.
Välillä on pakko nousta sohvalta ja käydä oikomassa jalkoja pihalla. Ja ylättäen sieltä löytyy samoja värejä kuin sukistani.

Niin kaunista!

Someone like you

maanantai 3. lokakuuta 2011

Wall Streetin mielenosoitukset eivät ylitä uutiskynnystä

17. syyskuuta alkoi New Yorkissa mielenosoitus, joka vastustaa nykyistä talouspolitiikkaa Yhdysvalloissa. Ihmiset vastustavat kaduilla asuntojen pakkolunastuksia, pankkien ja suuryritysten ahneutta, sekä lisääntyvää työttömyyttä. Ihmiset ovat sitä mieltä, että huono taloustilanne ei ole tavallisen kansan vika vaan johtuu päättäjien huonosta taloudenhoidosta. Media on yrittänyt olla mielenilmauksista mahdollisimman hiljaa.

Näin myös Suomessa, joka on niin ameriikanpolitiikan lumoissa, ettei asian kääntöpuolesta haluta puhua. Mitä kertovat kolmatta viikkoa jatkuneista mielenilmauksista suomalaiset tv-kanavat? Eivät mitään. Anteeksi, olen nähnyt yhden lyhyen jutun tv-uutisissa tämän kahden viikon aikana. Muutoin: uutislähetyksissä ei mitään, teksti-tv:ssä ei mitään. Ei ylellä, ei kolmosella, ei nelosella. Netistä sentään löytyy jotain, mutta miksi ei pääuutisissa?

Vasta nyt lokakuun puolella on alkanut tihkua jotain tietoa ja 700 mielenosoittajan pidätykset saavat esim. kolmosen uutisissa n.10 sekunnin julkisuuden. Tahallisesta pimityksestä kirjoittaa Helsingin Sanomat
Nelosen netissä on pätkä, jonka otsikkona on "Manhattanin köyhät marssivat poliisitalolle". Mielestäni otsikko on aika omituinen ottaen huomioon, että mielenosoituksiin on osallistunut myös julkisuuden henkilöitä kuten Susan Sarandon ja Michael Moore.

Tällaiset tapaukset saavat miettimään koko uutisoinnin puolueettomuutta tai puolueelllisuutta. Kuka päättää, mistä asioista kerrotaan ja mistä ei? Kuka päättää missä valossa ja millä otteella uutiset kerrotaan? Ovatko Wall Streetin mielenosoittajat vain hippejä ja köyhiä, joita poliisin täytyy pitää kurissa?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Satokauden päätös

 Viimeiset syötävät on poimittu hyötypuutarhastani. Sato ei ihan kaikilta osin vastannut odotuksia, mutta mukavaa oli. Kurkkusatoon olen erittäin tyytyväinen. Myös auringonkukat tuottivat hyvin siementä ja linnut ovatkin jo hotkineet ne kaikki.

 Tarkoitus oli kerätä niitä myös talven varalle, mutta koska oli niin hölmö, että jätin kukinnot ulos, ne menivät saman tien. Tomaatteja tuli paljon, mutta valtaosan tuhosi latvamätä. Pääpuutarhuri sietäisi saada potkut koska oli tosi laiska lannoittaja.
Herukkasato oli kohtalainen, punaisien osalta runsas. Mustia viinimarjoja sain käydä poimimassa sisareni herukkapuskista, joita on, sanalla sanoen, yli oman tarpeen. Kellarissa odottaa mehupullojen punainen armeija. 


Kurkkuja säilöin ihan ensimmäistä kertaa ja onnistuin pilaamaan yhden satsin kun aikailin purkituksen kanssa. Suolaliemi haisi omituiselle ja kurkut vaikuttivat limaisilta, joten kippasin koko kattilallisen roskiin. Muut erät sain säilöttyä onnistuneesti valkosipulikurkuiksi ja ne ovat maistuneet kaikille hyvin.
Omenat eivät tänä vuonna juuri sävähdyttäneet sadollaan. Omppuja oli tosi vähän ja ne olivat todella matoisia. Taas tuli sisko apuun ja sain häneltä kassillisen omenoita, joista sain 6 purkkia todella hyvää ja kauniin väristä sosetta, jonka maustoin kaneliviskillä.

Omaan heikkoon omenasatoon varmaan vaikutti se, että leikkasimme puuvanhustamme aika radikaalisti sekä viime syksynä, että tänä keväänä.

Tänä kesänä tuli opittua ainakin seuraavaa:
Laatikkoviljely on melko vaivatonta, mutta kannattaa käyttää lannoitetta koko satokauden, ainakin tomaateille. Kasteluveden järjestäminen laatikoiden läheisyyteen kannattaa miettiä etukäteen, ennemmin kuin kiroilla raahatessaan kastelukannua tontin laidalta toiselle. 

Kurkut kannattaa laittaa omaan laatikkoonsa, koska ne leviävät todella laajalle ja kuristavat kasvinkumppaninsa hengiltä. Kurkuille kannattaa tarjota runsaasti kiipeilypaikkoja, etteivät kurkottele pensasaitaan.

Korkeakasvuiset kasvit kannattaa sijoittaa valon suhteen matalampien taakse, ei niiden eteen..
Ja: Jos haluaa säästää auringonkukansiemenet linnuille talveksi, kannattaa viedä ne sisälle.

Ensi kevättä varten on tehty sipulikukkaistutukset omituisen näköiseen kekoon, johon on piilotettu erä kompostitavaraa. Sipulikukkia löytyy myös täältä:



Mukavaa syksyn jatkoa!